maanantai 24. syyskuuta 2012

Kauan kaivattu kiima

Tai en ole oikeastaan Mintun kiimoja kaivannut, ihmetellyt vain missä ne viipyvät. Viimeisin (selvä) kiima oli kesäkuun alussa, jonka jälkeen en ole huomannut niitä olleen ennen kuin vasta tänään, kun ihmettelin, miksi Topi huudattaa Minttua. Mintulla oli selkeästi omanlaisensa kesäloma, kiimaton kesä.


Mintun kiiman huomaa parhaiten siitä, että se kirjaimellisesti vonkaa Topilta. Se tunkee peppuaan toisen eteen, kieriskelee ja juttelee nätisti "etkö sä tahtois vähän auttaa mua". Tämän tosin Topi tulkkaa "olen hassu ja haluan leikkiä" ja alkaa painia Mintun kanssa, joka painii takaisin ja jatkaa taas vonkaamista. Topihan oli jo nelikuisen Tessan niskavilloissa ja kuivaharjoittelemassa, mutta selkeästi 5kk iässä leikkaaminen on kadottanut suuremmat vaistot.


On kyllä ollut helppoa elää leikkaamattoman naaraan kanssa, kun se ei ole edes kiimaillut. Mintun kiimat ovat lisäksi olleet hyvin helppoja ihmistenkin mielestä. Vähäistä huutelua on oikeastaan vain päivisin, merkkailua en ole huomannut ja Topi saa kestää Mintun herutukset.

Mintun tosin on kestettävä vähintään tammikuun loppuun. Lahden näyttelyn (19.-20.1.13) jälkeen pitäisi vielä ultrata tyttö ja sitten saa huutaa sulhoa keuhkojensa koko voimalla. Silloin on toivottavasti jo lyöty kolli lukkoon ja kummatkin testattu ja homma enää Mintun kiimaa vaille valmis.

On minulla tosin jo kolleista ykkösvaihtoehto mielessä ja tämän nuoren kollin omistaja myös tietää, että katselen poikaa 'sillä silmällä' ;) Mutta vielä on se neljä kuukautta odotusta ja katsotaan miten käy. Vielä olisi perehdyttävä tähän kasvattamiseen liittyvään paperisotaan. Pentujen rekisteröintiin tarvitaan ties kuinka monenlaista paperia.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Nyt voin paljastaa, että tilasin muutama viikko sitten kaverini kanssa yhdessä Pets wonder worldista tuplasturdit eurotyylillä. Eurotyylinen näyttelyhäkki tarkoittaa siis, että häkin takaosassa on vinyyli-ikkunat pelkän normaalin kankaan sijasta.

Päädyin ostamaan sturdin pitkän mietinnän seurauksena. Näyttelyverhojen käyttämisessä ei ole mitään vikaa, mutta kun mukana on 2-3 kissaa niin niiden ripustamiseen vaan menee huomattavasti enemmän aikaa kuin esim. tämän sturdin auki ravisteluun.
Minulla on myös vain kahdet verhot eli olisi vähintään pitänyt tehdä/ostaa yhdet lisää, jos haluan kaikki kolme viedä samaan näyttelyyn.

Sturdiin ei myöskään pääse hygieniasta välittämättömät ihmiset tunkemaan sormiaan ja ulkomailla on kuulemma aika karmeita häkkejä näyttelypaikoilla, joten oma häkki on ulkomaan näyttelyissäkin kätevä.

Lisäksi nyt käyttäessäni sturdia omille kissoilleni, voin tulevaisuudessa lainata (toivottavasti) kasvattieni omistajille verhoja ensimmäisiin näyttelykokeiluihin.


Tämän kyseisen sturdihäkin normaalihinta on 225€ pets wonder worldissa, mutta sain 50€ alennusta sillä tämä on värivirhekappale. Tässä alla olevassa kuvassa näkyy millaisia värjäytymiä kankaassa on:
Itse jouduin hetken etsimään niitä, joten ei noita edes kukaan huomaa näyttelyissä, joissa ihmiset katsovat kuitenkin kissoja eivätkä häkin virheettömyyttä.

Topi toimi kuvausavustajana enkä edes lavastanut tilannetta, vaan se meni tuonne ihan itse!

Tarkoitus olisi, että tämä häkki toimii myös joku päivä Mintulla synnytyspesänä ja pentujen ensimmäisten viikkojen turvapaikkana.

Tämä väri on nimeltään hot pink ja valitsin sen, koska pinkki on lempivärini ja mielestäni pinkki sopii sekä ruskealle että hopealle kissalle. Luultavasti Topi tulee olemaan ainoa kolli talossa ainakin muutamia vuosia, joten voin valita hyvin "tyttövärin", koska kova kolli kuten Topi voi todellakin käyttää pinkkiä ja tuntea itsensä niin miehiseksi kuin palliton kolli voi ;)

Pets wonder worldia voin suositella muillekin. Itse tilasin kaverin kanssa säästääkseni postikuluissa. Postikulut olivat alle 5kg paketille 17€, joka puolittui tilatessa kaksi häkkiä samalla (häkin paino 1-2kg välissä). Sähköpostilla myös sai nopeasti vastaukset kysymyksiin ja palvelu oli hyvää, jos vaan englantia osaa.

Nyt pitää odottaa vielä kaksi viikkoa ennen kuin pääsen testaamaan tuota käytännössä, ensitestaajina toimivat Topi ja Tessa Kirkkonummella. Olen varmaan ainoa kotikissojen kanssa oleva, jolla on paikalla sturdi :P

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Mikke uudessa kodissaan

Kävin torstaina katsomassa Mikkeä uudessa kodissaan. Ikääkin pojalle on kertynyt 4kk ja puuhkahäntää on kasvatettu. Valitettavasti en saanut yhtään kuvaa pojan hienosta hännästä (joka pystyssä minuakin tultiin tervehtimään).



Näissä kahdessa keskimmäisessä kuvassa näkyy myös Orsonia, joka on Miken vanhempi ragdoll kaveri (joka on vähemmän innostunut uudesta kakarakaveristaan).


Mikke on kyllä edelleen sama riiviöpiraija kuin aiemmin. Energiaa löytyy ja hampaita on kiva käyttää. Minutkin Mikke tuntui muistavan ja kävi myös sylissä kunnes oli taas pakko mennä rökittämään lelua tai jotain kavereista.

Uuteen kotiinsa Mikke on sopeutunut hyvin ja koirankin hyvät puolet on löydetty (tyyny/unikaveri ja heiluva häntä on hyvä jahdattava). Olen kyllä oikein tyytyväinen tähän tilanteeseen. Kyllä kannatti Mikke ottaa kotihoitoon navetasta, kun pojasta on niin paljon iloa uusille omistajilleen.

Mikestä kasvaa kyllä vielä hieno kollipoika :)

maanantai 3. syyskuuta 2012

Kissa vs koira

Olin elokuussa reilun viikon äitini asunnolla laskuvahtina äitini ollessä ulkomailla. Samaan aikaan asunnolla asusti nuorempi pikkusiskoni ja hänen 6kk vanha koiransa Alec (länsigöötanmaanpystykorva aka göötti). Muutaman päivän jälkeen Topi ei enää tyytynyt hengailemaan koiraportin takana olohuoneessa vaan päätti vallata muunkin asunnon.

Näin siinä sitten kävi, kun yli-innokas koiranpentu ei tajua antaa kissan olla rauhassa vaan seuraa, jahtaa ja tunkee myös keittiön pöydän alle:


Kenellekään ei käynyt huonosti ja koirakin vähitellen oppi antamaan hiukan tilaa ja Topi oppi sietämään nenä takamuksessa seuraavaa koiraa sen hetken, että pääsi hyppäämään vähän korkeammalle koiran ulottumattomiin :P

lauantai 1. syyskuuta 2012

Kasvattajanimi!

Elokuussa tapahtui muutakin kuin näytelmiä ja reissaamista, sillä ollessani äidillä tuli postissa paksu kirje kissaliitolta. Kirjeen sisältä paljastui kasvattajanimeni! FI*Errun on nyt kasvattajanimeni (oli toinen vaihtoehtoni eli ensimmäinen muistutti liikaa jotain jo olemassa olevaa nimeä). Olen tähänkin nimeen kyllä tyytyväinen.

Erru on vanhin lempinimeni ja niitä harvoja, joita minulla on koskaan ollut. Vanhempani kutsuivat minua jo Erruksi vauvana ennen ristiäisiä, joten lempinimi on lähes yhtä vanha kuin minä. Errun Eurooppalaiset myös kuulostaa hyvältä ;)

Pääsette tuoreille kotisivuilleni kasvattajanimeä klikkaamalla tai blogin oikean reunan linkin kautta. Sivut ovat vielä työn alla, joten otan mieluusti ehdotuksia siitä mitä haluaisitte sivuille lisää tai mahdollisia muutostoiveita.

Tämä kasvattaja asia hiukan myös pakottaa paljastamaan henkilöllisyyteni, mutta vielä en sitä halua täällä blogin puolella huudella, joten kiinnostuneet voivat sen nettisivuiltani käydä katsomassa.

Tässä pitäisikin muutaman viikon sisään käyttää kissat siitostesteissä (FIV+FeLV kaikilta, veriryhmä Mintulta ja luultavasti sienitesti 1-3 kissalta), jonka jälkeen ollaan taas askel lähempänä astutusta, joka tapahtuu tosin vasta Mintun ultrauksen jälkeen ensi vuoden puolella.
Ihan vielä ei kannata alkaa kissanpentuja kysellä, mutta kerron kyllä suunnitelmien etenemisestä sekä täällä, että nettisivuilla :)