Kävimme lauantaina Mintun kanssa lauantaina Lahdessa SUROKin kissanäyttelyssä suunnitelman mukaan viimeisen kerran näyttelyssä ennen pentusuunnitelmien toteutusta.
Minttu sai ensimmäisen sertinsä luokassa 7 ja kävi pyörähtämässä tuomarin parhaan valinnassa (kuva alla), mutta kuvassakin näkyvä brittineito vei TP:n. Tosin kolmantena kissana valinnassa oli toinen eurooppalainen, joka oli myös parempi kuin Minttu ripakinttu.
Harvinaista herkkua oli, että perheeni tuli katsomaan näyttelymeininkiä (en myönnä painostaneeni), koska näyttely oli vain 10km päässä kummankin vanhempani kodista. Mintulla olikin upea seuraaja joukko oman arvostelun ja TP:n valinnan aikana, kun lähes koko perheeni seurasi vierestä.
Näin paikalla myös vanhoja tuttuja ja ihania kissoja (miksi eurooppalaispentujen pitää olla niin söpöjä?). Tuli myös juteltua hiukan uusien ihmisten kanssa, kuten ihasteltua Walimain kissalan hopeasomaleja kasvattajalle itselleen(sinihopea somali on ihan liian hieno kissa...).
Tällä kertaa pääsin kulkemaan vain autokyydeillä, kun siskoni ajoi minut aamulla Lahteen ja sain Vertin ja Elmon emännältä kyydin kotiin "palkkana" Vertin esittelystä tuomarille.
Minttu käyttäytyi tälläkin kertaa oikein kiltisti näyttelyssä, vaikka vieläkin siellä jännittää. Paras olisi, jos Minttu saisi vaan olla häkissä ovi auki ja ihmiset rapsuttaisivat, Mintulta kysyttäessä.
Nyt alkaakin olla jännät paikat, sillä TTM kolmikko käy huomenna eläinlääkärissä luovuttamassa verta FIV+FeLV -testejä varten ja Mintulta otetaan lisäksi veriryhmän määritys. Varasin myös Mintulle sydän- ja munuaisultran helmikuun puoleen väliin Vethausin Lahden klinikalle. Jos kaikki on kunnossa, niin ultran jälkeen alkaa oikeasti treffien sopiminen sulhon kanssa. Minua yhtä aikaa pelottaa ja ihastuttaa ajatus pikkumintuista juoksentelemassa ympäri kämppää. Mahdollisien värien ja kuvioiden spekulointi on jo käynnissä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti