Lauantaina aamu-ulkoilut

Viime lauantaina ihmisorja (minä) nousi ajoissa kotitöiden pariin ja totesi pyykkitupaan kävellessään, että nythän on tosi kiva keli eikä juuri ketään liikkeellä klo 8 jälkeen aamulla. Tämä johti Nutun nappaamiseen ulos valjastelemaan.

25min hengailtiin lämpimässä kesäaamussa lähes täysin kahdestaan.

Neiti nököttäjä

Kyllä Nuttu liikkuikin :D

Vaikka Nuttu ei erityisen paljon liiku ulkona niin tyttöä kuitenkin kiinnostaa hajut, äänet ja ruohonkorret ja energiselle neidille tekee hyvää välillä kuluttaa energiaa myös vähän psyykkisellä tasolla eikä aina vaan rallilla ja kiipeilyllä.

Lämmin kevätaurinko ja catnapattu

Tämän viikon säät on vihdoin kuvanneet käsitystäni keväästä. Aurinkoista ja lämmintä pääasiassa. Keskiviikkona Mintulle kävi hassusti, kun se pääsi/joutui ulos pitkästä aikaa. Minttuhan meillä ulkoilee kaikkein vähiten (omasta tahdostaan lisäisin).

Ensin oltiin taas hui kauhea, oon ulkona -asenteella, mutta vanhoista oppineena vein Mintun suoraan talon kulmalle, josta pääsee talon taakse ja metsään, jossa ei ole pyöräilijöitä, ihmisiä tai autoja toisin kuin suoraan rapun edessä saattaa olla ja näillä keleillä ihmisiä kulkeekin.

Minttu päättikin sitten suunnata metsän suojiin.

Metsästä löytyikin ihan kivoja juttuja, kuten ruohoa laidunnettavaksi (ja myöhemmin ihmisorjan siivottavaksi keittiön lattialta).

Kauas ei talosta menty, mutta vaikutti, että Minttu tykkäsi rauhallisesta metsästä.

Hienoja piilojakin oli tarjolla.

Ehkä Minttu ei sittenkään pääse välttymään ulkoilulta kokonaan, jos se voi ollakin oikeassa paikassa kivaakin ;)

Tämän päivän ulkoilija arpajaisissa vaihtoehtoja on viisi. Joko ihminen kissan tai useamman kanssa tai lähden ihan itse tuonne metsän poluille nauttimaan kauniista päivästä.

Pääsiäinen ja vappu ohi

Tosiaan pääsiäinen ja vappu ovat ohi tältä vuodelta. Kissat eivät paljon näitä juhlia tiedostaneet. Pääsiäisen olin vain kotona kissojen kera ja kävimme Tessan kanssa valjastelemassa yhtenä päivänä ja vapun vietin yhden yön reissuna poissa kotoa kissojen bilettäessä valvomatta kotona.

Tessan kanssa ulkoillessa bongattiin mm. oravia, joista yksi jäi hetkeksi kissamottiin pieneen puurykelmään (orava ihan kuvan yläreunassa):

Tessa jäi saaliitta, kun orava loikki jonkin ajan kuluttua karkuun.

Hyvää pääsiäistä

Meillä vietettiin pääsiäistä tänään nuorison kanssa valjastellessa, kun aurinkokin paistaa kivasti ja ulkona on jo varsin lämmintä.

Rohkeampi ulkoilija, joka kesti ulkona 25min ennen kuin tuli kiire kotiin.

Se vähemmän rohkea ulkoilija, jonka piti päästä sisälle 5min jälkeen, ettei vaan henki lähde, vaikka kolmipyörällä hiukan ajaneen pienen lapsen takia...

Oli Sirvillä kyllä hetkensä (yksi hetken kestänyt)

Nuttu jopa vähän jaksoi kiinnostua ympäristöstä positiivisessakin mielessä.

Näin loppuun meidän kissat tahtoo kuitenkin muistuttaa, että auringosta voi nauttia turvallisesti myös sisällä (ja välttää pelottavat asiat, kuten tuulessa liikkuvat lehdet ja pienet ihmiset).

Hurjat lumileopardit

Äkillisen talven tultua vihdoinkin ovat pakkaset olleet hiukan turhan kovat ulkoiluihin ja sitä ennen oli liian märkää. Nyt oli vain n. -11 astetta pakkasta ja kevyt lumikerros sekä aurinkokin vielä paistoi, joten 3/4 kissasta pääsi ulkoilemaan.

Ensimmäiseksi ulos joutuivat/pääsivät pennut. Alku otettiin hellästi katselemalla maailma ihmisten syleistä. Sirvi yritti kaivautua siskoni syliin niin syvälle kuin mahdollista.

Nuttua kiinnosti jo ympäristö enemmän kuin Sirviä. Kuvassa näkyvät myös Nutun omat lumileopardikuvioiset valjaat

"Suojelethan mua lämmin ihminen, joohan"

Hetken päästä pennut joutuivat kuitenkin kokeilemaankin mitä tuo valkoinen kylmä juttu on. Aika nopeasti Sirvi kuitenkin päätti mönkiä syliini, kun Nuttu jäi vielä hetkeksi maahan tutkimaan, josta siirtyi kuitenkin lopulta siskoni syliin lämmittelemään. Kovin kauaa ei oltu, kun pienillä oli kylmä, mutta nyt on kakaratkin nähneet lunta ihan läheltä.

Pentujen jälkeen vastahakoinen Tessa kaivettiin piilostaan myös reippailemaan, mutta tytön kanta oli kuvastakin välittyvä "pirun ihmiset, missä se ovi lämpimään taas oli"

Eikä päästetty puskan taaksekaan, kauheaa kohtelua. Palkinnoksi siskoni seuraamisesta kutsuttaessa löytyi kuitenkin oikea reitti ovellekin (eikä puskan läpi) ja palkkiona oli pääsy takaisin kotiin.

Itse yritän ulkoillessa opettaa kissoille, että omista ihmisistä saa aina turvaa ja missä oma kotiovi on, jotta mahdollisten karkaamiskatastrofien jälkeen olisi helpompi saada kissa kiinni ja takaisin kotiin. Se kotiin saaminen on jo huomattavasti helpompaa, jos tarvitsee säikky kissa vaan päästää takaisin omaan rappuun tai jos se tulee itse luo.

Sopu sijaa antaa ja viimeinenkin ulkoilukokeilija

Meillä asustaa edelleen neljä pentua ja sisarusrakkaus on selvää. Nukkua pitää lähekkäin, jos ei jopa päällekkäin.

Joskus kuitenkin on sen verran ahdasta, että kannattaa hakea omaa tilaa.

Jos oikein onnekas on, pääsee emon viereen unille.

Kilpuri pääsi myös pari päivää sitten ensimmäisen kerran kokeilemaan ulkoilua ja osottautui sisaruksista rohkeimmaksi ulkona. Syliin piti päästä välillä(lämmittelemään toki vaan ;) ), mutta tyttö istuskeli ja katseli myös maassa suht rennosti.

Tässä ainoa kuva, jonka sain Sirvin ja Mintun halailusta, kun Minttu havahtui ja alkoi tämän jälkeen pestä Sirviä. Ihan kuin olisi hävettänyt jäädä kiinni oman pennun halaamisesta.

Eilen heräsin siihen, kun Minttu juoksi ja paini pentujen kanssa oikein antaumuksella. Minttu on alkanut karistaa emon roolia vähitellen, vaikka vielä välillä pennut saavat maitoa ja pesu tietenkin tulee kaupan päälle.

Kuvapläjäys

Uuno muutti viime lauantaina omaan uuteen kotiinsa maatiaisen ja britin kaveriksi ja nämä pari kuvaa ovat lauantailta. Kotiutuminen on sujunut hyvin ja nyt jo Uuno leikkii brittikaverinsa kanssa niin, että ihmisen leikitykset eivät meinaa kelvata. Suunnitelma, että Uunosta tulisi parivuotiaan britin leikkikaveri, siis toimi.

Lauantaina iltapäivällä pääsivät myös kaksi seuraavaa ulkoilu-uhria valjastelemaan ja meno näytti tältä:

"Tää mies ei ota mua syliin, pääsisköhän sittenkin mamin hartialle"

"Nauu, naauuu, mua jännittää liikaa, en tuu alas". Pullu itse kiipesi tuohon olkapäälle maasta asti vaatteitani pitkin. Mammanpoika ;)

Nuttu pysyi maassakin jopa välillä.

Eilen ja tänään sitten yritin saada uusia edustuskuvia pennuista. Kukaan ei tietenkään tehnyt kunnolla yhteistyötä.
Sirvi oli kyllä söpö, mutta hassussa istuma-asennossa.

Nutusta en saanut tämän parempaa yksilökuvaa.

Söpö "ujo" Sirvi.

Uninen Kilpuri.

"Eiks sulla oo noi pennut, joita kuvata"

Tytöt tykkäväät nukkua yhdessä.

Pullu perehtyi eilen myös tv:n saloihin. Liikkuvia kuvia yritettiin metsästää oikein tassuilla.

Mintun mielestä 14-viikkoiset tarvitsevat vielä mammammaitoa.

Veljekset, jotka eivät suostuneet tänään kunnon yhteiskuvaan. Sehän olisi ihmisen auttamista.