Pennut 18vrk

Nyt niitä kuvia pitkästä aikaa. Pennut ulkoilevat jo pesästä omatoimisesti ihmisten valvonnassa eikä Minttukaan enää panikoi samalla tavalla kuin alkuun pesästä ulkona olevista vauvoista. Vauvat myös osaavat halutessaan mennä takaisin pesään, joka tärkeä taito. Sitten sitä kuvasaastetta:

Koko kuusikko ulkoilemassa. Viltillä on helpompi pysyä jaloillaan ja se on lämmin toisin kuin lattia.

Tessa-täti tutkii mitä otuksia on oikein päästetty vapaaksi. Uskomatonta kyllä Tessa jopa nuolaisi Kermistä muutaman kerran. Itse odotin tassulla mäiskintää.

Mamman tilannetarkistus

Pentu 5 eli Pullu

Pennut 3 ja 5 eli Sirvi käyttämässä Pullua tyynynä

Pentu 1 eli Uuno

Pentu 2 Kermis

Pentu 4 Kilpuri, taustalla Kermis ja Pullu

Pentu 6 Hämy

Sirvi

Uniset pennut pesän ulkopuolella ja hereillä olevat sisäpuolella. Pennuilta mennyt pesän ja leikkialueen merkitykset väärin päin?

Pennut saivat eilen vieraita, kun pentujen isukin kasvattaja kävi katsomassa pikkuisia. Samaa mieltä oli siitä, että ihan euroilta näyttävät ja kehtaa kuulemma oman kasvatin jälkeläisiksi tunnustaa :D Nyt haluaisi jo tietää millaisia näistä tulee isona, mutta saavat kyllä pysyä pieninä vielä hetken. Pitäisi jossain vaiheessa oikeasti myös päättää kumpi tytöistä jää kotiin. Kahden hienon välillä on vaikea valita varsinkin, kun toinen ehkä on hopea tai sitten ei. Kiusakseni Pullu ja Sirvi näyttävät myös omiin silmiini hienoilta kissan aluilta, Hämyn seurakissaolemuksesta puhumattakaan. Hämyllä tosin näyttäisi olevan rufismia hiukan, joten näyttelytähdeksi siitä ei välttämättä ole. Mutta tärkeintähän on ihana lemmikki eikä kaikkien tarvitse näyttelyihin koskaan mennä :) Eikä Uunossakaan mitään vikaa ole paitsi sukupuoli(jatkoa ajatellen) ;).

Päivän kuulumiset

Rauhallinen elo jatkuu edelleen ellei hurjia kolmen kissan ralleja huomioida.
Pariinkin kertaan tänään hiukan pelottanut, kun kolme kissaa juoksentelee toistensa perässä joka paikkaan. Leikkiä se selvästi kuitenkin on ja hyvää liikuntaa :)

Myös Tessan ja Mintun suhteen on edistytty. Sähinöiden määrä on vähentynyt ja tytöt ovat leikkineet keskenään. Tessa on myös alkanut käyttäytyä normaalimmin eli juttelemaan, kerjäämään huomiota ja kehräämään.

Topi on myös tänään pessyt Minttua ja näistä kahdesta tulee vielä tosi hyvät ystävät.

Minttu on aivan ihana hurinakone ja leikkisä riiviö, mutta yksi asia on tullut esiin tässä parin päivän aikana. Ruokaansa tyttönen puolustaa sähisemällä, vaikka kaveri olisi keskittynyt omaan kuppiinsa. Tästä syystä on Mintun kuppi pitänyt siirtää hiukan toisista kauemmas, jotta kaikki saavat syödä rauhassa. En pidä tuota kuitenkaan outona, sillä löytökissana Minttu on varmaankin potenut nälkää eikä nyt halua jakaa "saalistaan" kenenkään kanssa vaan tunkee paremminkin kaverinkin kupille.

Eräs kissafoorumilainen sanoi, että viikon päästä kotiutumisesta tuntuu, että Minttu on meillä ollut aina ja tällä sopeutumisvauhdilla (kaikkien osalta) se on luultavasti totta.

Välillä tunnen piston sydämessäni, kun paijaan pienokaista. Tarvitsevathan meidän esikoisetkin rakkautta ja huomiota. Erityisesti Tessan varautuneisuus sai miettimään olisiko Tessa ollut onnellisempi ilman Minttua, mutta nyt alkaa kyllä näyttää siltä, että Tessakin löytää tilanteet parhaat puolet. Sehän on tietysti uusi energinen leikkikaveri :)

Tutustumista, kaveeraamista ja värintunnistusta

Meillä elellään edelleen varsin rauhallisesti kaikki kissat yhdessä.

Eilen illalla Minttu oli ihan väsynyt:

Topin ja Mintun tutustuminen on sujunut oikein hyvin ja Topi tänään pesikin Minttua (en ehtinyt saada kuvaa, kun kamera oli eri huoneessa) ja hengailivat yhdessä ikkunasta ulos tuijottaen. Hiukan on myös leikitty yhdessä.

Tessan kanssa kyse on ehkä paremminkin sietämisestä. Uusi tulokas kiinnostaa kyllä Tessaa ja yleensä ovat samassa tilassa ja lähekkäin rauhallisesti, mutta jos Minttu riehuu tai yrittää itse Tessan lähelle niin Tessa ilmoittaa, että "näpit irti kakara" sähinällä.
Eiköhän Tessa kuitenkin suht pian totu uuteen kaveriin.

Sinänsä tämä tuntuu hassulta asetelmalta, kun Topi oli alkuun se sähisijä ja Tessa vain utelias tutkija. Nyt on sitten asetelma hiukan vaihtunut. Ehkä Topille riitti pari suhinaa ennen kaverin toteamista kivaksi.

Olen myös miettinyt pääni puhki tuon pikkuisen väritystä. Onko se nyt sininen, hopea vai sinihopea. Kilpikonnatiikeri se kyllä on, mutta tuota väriä mietin pitkään ja tutkin karvojen tyviä. Kyllä se hopealta mun silmään näyttäis ja miehenkin. Nyt vielä hiukan mietin, onko se vielä sininenkin vai perus mustahopea. Raidat kyllä näyttäisivät niin vaaleilta, että veikkaan sininen. Sitten saadaankin ihana sanahirviö: sinihopeakilpikonnatiikeri. Eiköhän asiaan saada selvyys viimeistään Mintun ekassa näyttelyssä, joka on alustavan suunnitelman mukaan 4.12. oleva Suvakin näyttely.

Sitten pitääkin päättää otanko näyttelyyn kaksi vai kolme kissaa. Topi ja Tessa ovat vielä kummatkin nuorten samassa väriluokassa tuolloin ja Tessa on jo kaksi kertaa peitonnut Topin, joten kannattaako Topia ottaa taas hakemaan pelkkä arvostelu.
Täytyy vielä miettiä, kun tässä on vielä kuutisen viikkoa aikaa ennen näyttelyä.



Eikö tyvi näytäkin "hopeanvalkoiselta"



Ruokakuppi kuvan lisäksi piti laittaa toinenkin todiste, että kyllä ne tytöt toisiaan kestää, kunhan Minttu ei lähentele.

Mikä tuo on ja mitä se täällä tekee?

Joku on ehkä saattanut miettiä, miksi mietimme kahden kissan kanssa neljännen hiekkiksen käyttöön ottoa. Uusi kuljetuslaukku/rattaatkin oli vihje, joka tosin olisi selittynyt kyllä ihan pentujen kasvamisella isoksi.

Meille tuli tänä aamuna kolmas kissa. Olen jo pidemmän aikaa vilkuillut eläinsuojeluyhdistysten ja rotukissojen kasvattajien sivuja haaveena kolmas kissa. Sen ei pitänyt kuitenkaan olla kovin ajankohtainen, mutta pari viikkoa sitten törmäsin kuntamme esyn sivuilla Minttu nimiseen kilpparipentuun. Tyttö oli niin suloisen näköinen, että kävimme paikan päällä samana iltana katsomassa tyttöä. Sitten se oli menoa. Mieskin ihastui tuohon ihanaan karvapalloon, joka oli kesy ja leikkisä ja niin suloinen.

Esyllä oli myös aikuinen kilpparivalkoinen Mandy tyttö, joka vaikutti ihanalta, mutta valitsimme pennun. Minttu oli ollut esyllä vain muutaman päivän, joten piti ensin odottaa pari viikkoa, jotta mahdollinen omistaja voisi tulla hakemaan tytön. Laitoimme tytön kuitenkin varaukseen (ja hyvä niin, sillä muitakin ottajia ilmestyi myöhemmin). Minttu rokotettiin viikko sitten ja tänään sitten haimme pennun, vaikka torstaina olisimme jo tytön saaneet, jotta rokotus ehtii vaikuttaa edes viikon ja olemme molemmat koko päivän kotona.

Ensimmäisen tunnin Minttu oli jomman kumman ihmisen seurassa makuuhuoneessa, jotta tottuisi meihin ja asunnon hajuihin. Sen jälkeen piti vaihtaa Topi ja Tessa makkariin haistelemaan ja Minttu muualle tutkimaan. Minttu kuitenkin päätti yrittää jo itse ulos ovesta ja päätyi nenätysten Topin kanssa. Kumpikaan ei reakoinut negatiivisesti, joten annoimme Mintun sitten tulla suoraan tutustumaan muihin.

Todella hyvin kyllä on mennyt. Kissat ovat jo leikkineet yhdessä ja vain vähän sähinää ja Topi on hiukan läpsinyt Minttua, mutta kavereita noista vielä tulee. Sähinätkin on tullut silloin, kun esim. Minttu on tullut liian lähelle Topia yllättäen tai Minttu on ajettu nurkkaan kahden haistelijan toimesta ja Topi on vähän läpsäissyt.

Minttu saa kuitenkin vielä olla osan päivää ja alkuun yöt makkarissa, jotta saa nukkua, syödä ja käydä hiekkiksellä rauhassa. Isommatkin kakarat voi rentoutua, kun toista ei tarvitse vahtia niin paljon. Minttu kävi jo pisulla kerran ja kaksi uteliasta nenäähan siinä oli ihan vieressä tutkimassa, mitä se tekee.

Aluksi luulin (suureksi osaksi esyn valokuvan, valaistuksen ja tietämättömyyteni), että Minttu on sinikilppari, mutta kyllä tyttö vaikuttaisi päivän valossa hopeakilpparilta ja karvatkin on juuresta vaaleita. Kuvio on luultavasti tiikeri.

Ihana leikkisä tapaus tämä tyttö, vaikka ihmiset hiukan vielä pelottaa, vaikka kesy onkin, ja äkkinäisiä liikeitä täytyy välttää. Eiköhän Minttu pian kotiudu ja opi, että me ollaan kivoja ja kilttejä tyyppejä. Topi ja Tessa on ainakin todettu hyviksi leikkikavereiksi.


PS. Äsken yllätyttiin kaikki neljä vanhaa asukasta, kun alkoi kuulua kauhea murina ja ihmeteltiin kuka se on. No sitten Topi ja Tessa lähtivät oikein ärhäkkää ääntä karkuun kupeilta ja Minttuhan se on näköjään ruokakuppien valtiatar.
Pitää nyt sitten huolehtia, että erityisesti alistuvampi Tessa saa myös syötyä. Tosin tällä kertaa murinan syy taisi olla kavereitten paremmat pöperöt, kun Mintulle tarjottiin loppuja jo seisseestä ruoasta.