Elämä on epäreilua

Ensin sitä vaan testaa kaikki kissansa ihan varmuuden vuoksi ja koska niin pitäisi tehdä FIV:in ja FeLV:in varalta eräs tiistai, jotta pääsisi pentuprojektin kivempiin osiin. Sitten sitä saa saman viikon perjantaina tulokset, että tyttöjen testit oli mitä pitää, mutta Topi... se on FIV positiivinen vasta-ainetestin mukaan. Mutta ne testithän voi antaa vääriä positiivisia ja sitä varaa ajan maanantaille toista testiä varten. Itkee viikonlopun ja odottaa kerrankin maanantaita malttamattomana.

Maanantaina Topi antaa nätisti ottaa verta ja siitä tilataan FIV PCR ja verisolujen erittely. Saman viikon torstaina tulevat verisoluerittelyn tulokset. Topilla on leukopeniaa (liian vähän valkosoluja verenkierrossa), joka viittaa virusinfektioon. Odotat viikonlopun yli pahanaavistuksen kanssa. Maanantaina yhden jälkeen puhelin soi ja se on eläinlääkäri. PCR vahvisti sen, Topi on FIV positiivinen...

Kauheinta ei ole mitä FIV diagnoosi tarkoittaa yleisesti ottaen kissan kannalta, voihan se elää useamman vuoden varsin terveenä ja onnellisena. Sen jälkeenkin infektioita pystyy jonkin verran hoitamaan.
Mutta missä kissa elää on se karmea osuus. Se tuska, kun mammanpoika sylikissa pitäisi antaa uuteen kotiin ainoaksi kissaksi, jottei virus tartu muihin. Uuteen kotiin, koska ei ole kissanelämää asua eristyksessä yhdessä huoneessa, eikä terveenoloista kissaa halua lopettaa.

Elämä on epäreilua, kun alle 8-viikkoisena sisäkissaksi tullut kissa on saanut pentuna taudin, jolle ei voi tehdä mitään. Elämä on epäreilua, kun parhaat näyttävät lähtevän ensin.

Jos joku tahtoo yhden ihanan sylikissan ainoaksi kissaksi, ehkäkoiran kaveriksi, täällä olisi yksi ihana leikattu FIV positiivinen kotikissauros vailla kotia, jossa saisi paljon hoivaa ja rakkautta...