Aprillipäivän anti-pila

Eilen oli vihdoin Tessan hammaslääkärissä käynti. Eilen klo 18 jätin tytön hampaiden kuvaukseen ja poistoon. Alustavasti oli toisen eläinlääkärin arvion mukaan poistettava kaksi hammasta, mutta suun kuvauksen jälkeen leikkaavan eläinlääkärin mielestä vain yksi hammas tarvitsi poistaa ja operaatio lyheni ja halpeni (ihmisorja ei yhtään valita halvemmasta hinnasta, kuin mihin oli varautunut).

Tessa ei oikein arvostanut kantokassiin ja eläinlääkäriin joutumista ja otti naamalleen taas kiukkuisimman ilmeensä. Tämä kissa on oikeasti ilmeikäs ja ihminenkin osaa tulkata sen naamasta millä tuulella neiti on.

Kotimatkalla oli aika pöllähtänyt kissa, joka tajusi kyllä rauhoitus-, heräte- ja kipulääkepöllyissä edelleen näyttää yrmeää naamaa.

Kotona meno oli ensin matalana hiippailua pysähtymättä kovin pitkäksi aikaa mihinkään. Ihmisten tarjoamille pesille ja sylillekin näytettiin perävaloja varsin nopeasti. Yöraksut kyllä sitten maistui innolla, kun edellinen ruoka oli ollut aamupala klo 10 aikoihin. Ei tuonne suuhun kipulääkkeiden kanssa ainakaan taida kauheasti sattua, kun raksut meni niin innolla eikä kaunaa kanneta, kun Tessa pörrää sylissä jo. Saatiin mukaan vielä kolmen päivän metacam kipulääkitys, joista ekan annoksen annan luultavasti illalla, kun pistoskipulääke on saatu eilen illalla ja nyt vaikuttaa pirteältä ja tyytyväiseltä hammaspotilas.

Täytyy vielä todeta, että onneksi on nätisti julkisissakin matkustavat kissat. Muutaman kerran Tessa naukaisi vastalauseen, mutta muuten leikitään vaan näkymätöntä.

Hammashoitoa

Tessa kävi tiistaina eläinlääkärissä hammaskiven poistattamisen merkeissä. Samalla reissulla lähti yksi etuhampaista ylhäältä, kun se oli alkanut heilua itsekseen. Tessa tosin ilmoitti mielipiteensä moisiin suunnitelmiin jo siinä vaiheessa, kun katsoin sitä aikeenani kohta laittaa se kantokassiin. Tessa katsoi minua epäilevästi istuen patterin/sohvan käsinojan päällä olevalla tyynyllä ja, kun otin pari askelta eteenpäin, Tessa laskeutui möykytysasentoon. Kassiin ei olisi tietenkään haluttu ja bussimatka ja eläinlääkärissä mulkoiliin ilkeää ihmismamia pahasti. Tessa ei siis arvosta kotioven ulkopuolelle menemistä.

Hammashoito meni hyvin sillä aikaa, kun itse kävin luennolla, mutta valitettavasti Tessaa hakiessa sain kuulla, että Tessalla olisi pari hammasta, jotka tarvitsisi poistaa (forl) syöpymien takia, koska eläinlääkärin arvion mukaan ne ovat jo kipeitä. Tiistain hammashoito oli vielä suhteellisen edullista hommaa tulevaan hampaiden poistoon, jonka hinta-arvio vakiklinikallamme oli 330€.

Välillä huvittaa, kuinka kissoja pidetään niin helppoina ja halpoina lemmikkeinä. Ehkä se vapaasti ulkoileva kissa, jota ei eläinlääkäriin viedä kuin korkeintaan lopetettavaksi (vaikka hampaat tippuisi itsestään suusta) on edullinen, mutta vajaassa kolmessa vuodessa on tähän ilmaiseksi saatuun Tessa neitiinkin saanut uppoamaan reilusti rahaa. Yli 300€ on kaltaiselleni opiskelijalle iso raha, mutta rakas lemmikkini ansaitsee kivuttoman suun, joten poistoaika varataan pienen hintavertailun jälkeen (vaikka minulle on jo kerrottu, että vakiklinikkani hinta-arvio on jo edullinen ainakin pk-seudulla). Tällaisten tapausten varalle kannattaisi aina lemmikinomistajilla olla muutama satanen vähintään rahaa säästössä. Tämä ei toki vaadi ihan heti tällä viikolla tai tänään hoitoa, mutta mitä pikemmin asia on hoidettu, sitä parempi.

Tessa sai yhden hampaan poistamisen vuoksi kipulääkettä klinikalla ja tyttö olikin hyvissä huumehissa hoidon jälkeisen iltapäivän ja illan ja sen vuoksi pupillit laajentuneena.


Milloin sinä viimeksi tarkistit kissasi suun kunnon itse tai eläinlääkärissä?

Huolta ja stressiä

Joku on saattanut ihmetellä miksei pennuista tullut 2vk kuvia tai blogi ole päivittynyt muutenkaan useampaan päivään. Tämä johtuu siitä, että torstaina pentujen kuvauksen sijaan vietimme illan Viikin yliopistollisessa eläinsairaalassa päivystyksessä Mintun takia.

Tulin torstaina kotiin poikaystäväni kanssa klo 15 aikaan ja avasin normaalisti pentuhuoneen oven odottaen Mintun juoksevan ulos vaatimaan ruokaa. Yllätyksekseni Minttu nökötti pentuhuoneessa rahin päällä. Kun Minttu ei siitä paljon kiinnostunut liikkumaan, kokeilin maistuuko ruoka tarjoamalla kalkkunaleikettä (Mintun herkkua). Sitä ei tahdottu edes haistella. Tässä vaiheessa olin varma, että nyt on jotain pielessä ja 2vk ikäisten pentujen emon ollessa kyseessä, en jäänyt odottelemaan tilanteen muuttumista vaan poikaystäväni ajoi minut, Mintun ja pennut Viikkiin.

Viikissä menikin sitten 3 tuntia, kun Minttua ultrattiin, kopeloitiin ja otettiin verikokeita. Silloin löytyi vain kuumetta (joka olisi voinut olla stressistä) ja valkosoluarvot olivat tarkistettuinakin uudelleen niin alhaiset, että Minttu olisi voinut jäädä yöksi teholle. Suonen sisäisen antibiootin saatuaan ja lääkärissä virkistyttyään Minttu tuli kuitenkin kotiin yöksi pentujen takia (sairaala on pennuille suuri tartuntariski) ja kotona söi kalkkunaleikkeen ja yön aikana ainakin 50g penturaksuja.

Vein Mintun vielä perjantaina aamulla jatkotutkimuksiin, sillä syytä sairasteluun ei ollut vielä löytynyt. Jouduin käymään kesken työpäivän ruokkimassa kotiin jääneet pennut, eikä sekään sujunut korvikkeella mitenkään erityisen hyvin. Sain kuitenkin pentuihin ainakin hiukan ruokaa ja ne selvisivät virkeinä alkuiltaan, kun hain Mintun klo 16 kotiin. Klo 14.30 eläinlääkäri oli soittanut, että Mintulla oli perjantaina valkosolut koholla eikä alhaiset ja kuumetta ja toisessa takanisässä tulehduksen merkkejä. En ole tainnut koskaan olla niin iloinen mistään diagnoosista, kun sain tietää, että kyseessä on vain bakteeritulehdus, jonka pitäisi lähteä antibiooteilla. Päässäni oli jo ehtinyt käydä kauhukuvia FIV:in mystisestä ilmestymisestä, mutta Mintulta testattiin sekin perjantaina ja negatiivinen on.

Minttu on kotiin päästyään ollut virkeä oma itsensä, jolle on ruoka maistunut ja pentujen hoito on prioriteetti numero yksi. Kahdet antibiootit on jo kotona annettu ja tänä iltana vielä kolmannet. Yhteensä 7 päivän kuuri sairaalassa saatujen suonensisäisten lisäksi. Toipuminen on siis alkanut hyvin. Pentujen painot tippuivat/junnasivat hiukan torstai-perjantai välillä, mutta nyt on taas hyvin painot nousussa, Sirvi on jo yli 300g painoissa.

Rahaahan päivystys/päivän yli lääkäröintiin meni, mutta tämän takia käyn kesätöissä. Ei tarvitse sairastapauksessa alkaa miettimään mistä saan rahat, vaan voi viedä kissan heti lääkäriin kuluista murehtimatta. Tämä on myös yksi syistä, jonka takia vastuullisella kasvatuksella ei pääse rikastumaan. Ne emon/pentujen lääkärimenot voivat pistää koko kasvatuksen suuresti miinukselle. Maitorauhastulehduskin voi hoitamattomana olla tappava eikä hyvin kipeä emo pysty pennuista huolehtimaan, joten pienet pennut voivat menehtyä samalla.

Iloisempana uutisena se, että kaikilla pennuilla on ollut jo useamman päivän silmät auki ja nyt karkaillaan jo sturdista tutkimaan pesän edustaa, jos verkko-ovi on auki. Tosin, kun ihmiset ovat poissa, verkko on kiinni ja tuplasturdin väliläppä on puoliksi auki, jolloin Minttu pääsee kulkemaan, mutta pennut eivät karkaa.

Ultraa ja ratkaisuja

Kävin tänään Mintun kanssa Lahdessa eläinlääkärissä. Kyseessä oli sydämen ja munuaisten ultraus kasvatuksen takia. Matkat sujuivat hyvin ja eläinlääkäri Seppo Lamberg oli oikein mukava. Minttu oli todella kiltti eikä tarvinnut edes munuaisten tutkimiseen sedaatiota, vaikka yleensä kissoille joudutaan silloin se antamaan. Lamberg oli lääkärinä kiva siinäkin mielessä, että selitti mitä katsoo ja mitä mittoja ottaa kuvista. Voin kyllä lämpimästi suositella, jos on tarvetta sisäelinten ultraamiseen. Hintaa reissulle tuli 180€ plus matkakulut. Olin varautunut yli 200€ reissuun, mutta sedaation puuttuminen taisi ainakin alentaa hintaa. Oli se kiva myös kuulla, että eläinlääkärin, joka näkee monia kissoja jo päivittäin, mielestä Minttu on kaunis ja kiltti kissa. Ihmetteli myös kerrottuani Mintun esytaustan, että miksi joku noin kivan kissan on hylännyt.

Topin tilanteeseenkin on nyt ainakin väliaikainen ratkaisu. Kerta tänään varmistui, että Minttu sopii kasvatukseen, Topi muutti eristykseen omaan huoneeseensa, jossa tätäkin kirjoita tällä hetkellä. Ikäväähän tämä on, kun joko Topi tai Minttu huutelee, että olen väärällä puolella ovea. Siksi tämä on toivottavasti vain väliaikaista ja Topi löytää uuden pysyvän kodin. Mutta tällä tavoin voin alkaa odottaa eristyksen alusta 2-3kk, jonka jälkeen testaan tytöt uudestaan.

Toivottavasti tämä ei kuulosta siltä, että luovun Topista, koska haluan sööttejä pentuja Mintulle. Topin pitäminen olisi muutenkin riskialtista tyttöjen kannalta. Topi ei ole aggressiivinen, mutta koskaan ei voi tietää, mitä käy, jos Topi sairastuu ja kokee kipua ja jompi kumpi tytöistä saakin pureman, kun härnää liikaa. Lopetus ei ole minulle kuin vasta viimeinen vaihtoehto(uutta kotia ei löydy ja Topi on onneton eristyksessä), sillä Topi on tällä hetkellä ulkoisesti terve ja vilkas nuori kissa. Ja niin älyttömän rakas.

Seuraavat viikot näyttävät, miten Topin käy. Toivottavasti oma uusi rakastava koti löytyisi, jossa ei Topin tarvitsisi elää vain yhdessä huoneessa ja siihen asti Topi pärjäilisi ihan hyvin omassa huoneessaan. Tämä on kyllä ollut kunnon muistutus siitä, että erityisesti kasvattaessa, mutta myös ihan lemmikin omistajana, tulee joskus vastoin käymisiä, joista on vaan selvittävä.

Kissankasvattajan peruskurssi

Eilen vietin vähän erilaisen pääsiäispäivän, nimittäin vietin sen kasvattajakurssilla.
Aikalailla koko päivä siellä meni (9.30-19 olin paikalla, kun venyi osan porukan kanssa tunnilla) ja opin kyllä kaikenlaista hyödyllistä.

Eilen illalla myös aloin epäillä, että kyllä omalla Minttusellani on varmaan tälläkin hetkellä kiima, koska tyttö lauleli illalla, kun olin mennyt nukkumaan (en nähnyt oliko siellä apulaiskolli oikeen mukana) ja kuulin kurssilla, että mm. alfanaaraan paikalla olo voi vaimentaa alempiarvoisten naaraiden kiimaa tai alfanaaras jopa "varastaa" toisten kiimaoireet. Itse epäilen, että Tessa on oman laumani alfanaaras, joten se selittäisi, miksi Minttu on ollut kiimattoman oloinen. Lisäksi Topi on saattanut ihmisten poissaollessa/nukkuessa toimia auttajana, joka myös voi lyhentää kiimoja.

Sinänsä tässä tilanteessahan lähes oireeton kiima on ihmisistä kiva, mutta entäs kun pitäisi sen sulhon kanssa ajoittaa häät. Lisäksi oireetonkin kiima rasittaa kissan elimistöä, joten täytyy alkaa kysellä eläinlääkäriltä pillereitä. Pillerit on se vaihtoehtoni nyt, koska ensin pitää saada niin monta asiaa selväksi ennen kuin astutus on ajankohtainen ja ajattelin astutuksen hoitaakin vasta, kun Minttu on yli 1,5-vuotias. Ainakin puoli vuotta turhaa kiimailua ei voi kuitenkaan olla kovin hyväksi kissalle(kohtutulehdusvaara jne).

Astutusta aion lykätä lähemmäs kahta ikävuotta jo ihan senkin takia, että minulla on noviisiehdokas, jonka taustoista en oikein mitään tiedä ja mitä vanhempi kissa on ekojen pentujen hetkellä, sitä todennäköisemmin sen terveystestit(munuaisten ja sydämen tila) ovat todenmukaiset. Eli jos lykkään testausta ja pennutusta niin saan todennäköisemmin myös terveempiä pentuja.
Näin opiskelijalle lisäaika rahansäästämiseen ei myöskään haittaa yhtään ja ehdin miettiä kollivalinnat kunnolla ja tehdä veritestit rauhassa. Kissoillahan myös veriryhmä voi vaikuttaa kollin valintaan, joten ihan kiva se olisi tietää, mitä ryhmää Minttu on ajoissa.

PS. Olen myös vähän miettinyt vaihtoehtoa hankkia itselleni kolli Minttua varten (jota voisin myös lainata muille kasvattajille) ja pidemmällä tähtäimellä myös Topin painikaveriksi (koska Topilla ei ole sopivankokoista kaveria nyt). Se vaatii kuitenkin vielä taloudellista pohdintaa.

Pähee pulkka

Miten käsivoimiltaa heikko kissanomistaja(orja) saa 9kg kissaa vietyä talvella eläinlääkäriin. No pulkallapa hyvinkin.

Turvallisesti sisätiloissa testattuna tämä sai Topin hyväksynnän, joka valtasi kopan lähes heti itselleen.

Myös tyttöjä tämä pinkki outo esine kiehtoi


Maaliskuun alussa olisi edessä Topin ja Tessan 1v rokotukset enkä jaksa kantaa kahta kissaa kunnolla kahta kilometriä lähimmälle klinikalle, joten kerrankin toivon, että maaliskuussa olisi vielä kunnolla lunta.

Miten madotat kolme kissaa

Tosi tarina tältä aamupäivältä:

Topi ja Tessa
Avaat kuiva-aine kaapin ja otat esiin matolääkkeet ja valitset kissojen mielestä hyviä ruokia. (Tänä aikana kissat ovat tunkeneet kaapin alahyllyille jo monta kertaa ja ovea sulkiessa lasket pääluvun, ettei yksikään jää muovipussien sekaan.)

Tarkistat, että Axilurien annostus on 1 tabletti/5kg ja alat miettiä miten saat tableteista sopivat 4kg ja 3kg kissoille. Leikkaat kunnon veitsellä leikkuulaudalla tabletista irti noin 1/5 osan ja se lentää lattialle. Etsit sen nopeasti ja nostat pöydälle. Alat miettiä seuraavan tabletin katkaisukohtaa, kun tarvitset enää 2kg tarpeen ja tabletin keskeltä katkaiseminen saisi aikaan 2,5kg annoksen.
Edellisestä kokeilusta viisastuneena katkaiset tabletin maltillisemmin ja saat aikaan paljon murusia, joita ei saa leikkuulaudalta mitenkään järkevästi kuppiin.

Pohdit hetken miten annat tabletit ja päädyt murskaamiseen. Laitat yhden kissan annoksen muovipussiin ja murskaat sen vararalla. Huomaat, että pussiin tuli reikä ja jauhetta on nyt keittiöntasolla. Yrität tehdä saman toiselle tabletille ilman reikää, mutta pieni reikä syntyy silti.

Murskatut tabletit ovat nyt kupeissa ja pitäisi jakaa 85g annospussi kahdelle tasan. Epäonnistut, mutta ruokia ei voi enää siirtää, kun matolääkettäkin siirtyisi. Sekoitat ruoan ja jauheen kunnolla.

Minttu
Nyt otat esiin Flubenol tahnan pienintä varten ja truuttaat sitä pienen ruokamäärän päälle vajaan 2kg annoksen ja sekoitat hyvin.

kaikki kolme
Pyydät avomiehen mukaan vahtimaan ja annat kaikille kissoille omat annokset ja vahdit, että ne pysyvät kupeillaan. Kaikki syövät kastikkeet/hyytelöt ja alkavat vilkulla, josko kaverilla olisi vielä jotain. Toteat säntäilevän pikku kisun vahtimisen lähes mahdottomaksi ja toteat, että lääkehän oli kastikkeessa/hyytelössä ja päästät kaikki syömään mitä haluavat.

Toteat, että kissat eivät voineet saada täyttä annosta matolääkettä, koska axilur jauhetta jäi joka paikkaan pieniä määriä ja toivot, että annos oli silti riittävä.

Uusi sama rutiini kahtena muunakin päivänä.