perjantai 30. syyskuuta 2011

Tessan ja Topin yhteis"leikit"

Jos prinsessamme saa sulkahuiskan/muun tosi kivan huiskan kiinni, neiti ei aio päästää irti ennen kuin on löytänyt turvallisen "nylkemispaikan". Ikävä kyllä ihmisten lisäksi perässä voi kulkea Topikin :)

perjantai 23. syyskuuta 2011

Näyttelykuvia

Tässäpä kuvapläjäys näyttelystä ja kuvaajana toimi pikkusiskoni (suuret kiitokset):

Topi:






Tessa:





keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Pieni potilas

Tessa kävi steriloitavana eilen ja samalla tytölle laitettiin mikrosiru.

Vein Tessan eläinlääkärille jo kahdeksan jälkeen aamulla, mutta tytön leikkausaika oli vasta yhdeltätoista ja kotiin murun sai hakea kahden jälkeen.

Kotona heti kopan auettua sieltä pinkaisi vaappuva katti, joka pian lätsähti kyljelleen lattialle. Hiukan aikaa Tessalla meni päästä jaloilleen ja kävely tapahtui ensin takaperin. Tosin epäilen, että osasyynä oli sukkapuku, joka lamautti.

Topin mielestä kaveri oli aluksi kauhean epäilyttävä kaulurin ja oudon verkkopuvun takia ja ensin piti vähän pörhistellä ja sitten pitää turvaväliä, kunnes uskalsi tulla lähemmäs toteamaan, että on se sama Tessa vieläkin.

Nälkä tytöllä oli hirmuinen, kun ei ollut syönyt 20 tuntiin ja kun tyttö vaikutti olevan hereillä ja suht normaali niin saikin täytettä pieneen masuun.

Kauluri lähti tytöltä alta viiden minuutin ja ei laitettu sitä takaisin, kun se kuitenkin revittäisiin pois heti uudestaan ja onhan neidillä sukkapukukin.
Etutassuja ollaankin saatu laitella takaisin puvun reikiin, kun niistäkin tyttö on saanut tassunsa pois useaan otteeseen.

Tessa vaikuttaa ihan hyvinvoivalta ja annoin tänään kipulääkettä vielä varmuuden vuoksi. Kiipeilemään ja hyppimäänkin Tessa on ehtinyt, kun silmä on välttänyt. Eli ei neiti kovin kipeä voi olla.

Nyt vaan toivotaan, että prinsessa paranee nopeasti ja hyvin niin saa Topi taas luvallisesti painikaverinsa takaisin.

Miksi omatoimikissan ulottuville ei jätetä ruokapakkauksia

Topi oli kaivelemassa edellisessä postauksessa näkynyttä Perfect fit pussia, kun päätin touhusta ottaa kuvan, mutta poika ehtikin sieltä jo napata yhden pussin raksuja ja ensimmäinen kuva, jonka sain oli tämä:

Sitten Tessakin ilmestyi saaliin jaolle.

Otin pussin kissoilta ja huomasin, että siihenhän oli jo tehty reikä :D No annoin sitten muutaman raksun maistiaiseksi ja vein pussin piiloon kaappiin.

Topi oli sitten melkein heti taas pussin luona

ja tässä vaiheessa edellisestä viisastuneena vein muovipussit piiloon vaatehuoneeseen :D

tiistai 20. syyskuuta 2011

Näyttelyn jälkipyykki

Sunnuntaina tosiaan käytiin Orimattilassa edustamassa, eikä tarvinnut taaskaan tyhjin käsin kotiin tulla. Siskoni toimi tällä kertaa kuvaajana ja kestää hiukan ennen kuin saan häneltä näyttelykuvat.

Mutta kotiin tuotiin tällä kertaa, jopa luettavat arvostelusetelit (anteeksi, että kuvat väärin päin)
Tessan:


Topin:


kaksi kassillista kissanruoka(raksuja) näytteitä ja muutama märkäruokapussi, joista jopa tuo Perfect fit menee meillä syöttöön, kun sisältää vain maissia ja riisiä, eikä vehnää


pari pokaalia ja kolme ruusuketta:


Pokaalit ovat Tessan, joka oli värin paras ja paras lk nuori, mutta hävisi paneelissa pitkäkarvanuorelle, joka oli näyttelyn paras. Pokaaleissa olevat ruusukkeet ovat myös Tessan ja tuo yksi yksinäinen ruusuke on Topin lohdutuspalkinto.

Topi oli näyttelyn jäljiltä ihan poikki ja nukkui lähes koko illan. Tessalla taas oli päikkäreiden jälkeen virtaa, kun oli nukkunut jo näyttelyhäkissä.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Kissojen mielestä näyttelyyn menossa parasta on...

mikä tahansa muu kuin pesu ja automatka.

Perjantaina oli taas kissojen rääkkäjäiset, jotka pidettiin kylppärissä suihkun ja shampoon kera. Tällä kertaa mies oli mukana metsästämässä karkulaisia takaisin suihkun puolelle.

Topi yritti livistää, mutta oli varsin alistunut kohtaloonsa. Tessa taas... no sanotaanko, että Tessa oli taas vakuuttunut, että häntä vähintään murhataan raa'alla tavalla, eli ääntä lähti ja kiemurteli minkä kerkisi.
Kummatkin kisut tuli kuitenkin pestyä, eivätkä näytä pahemmin kaunaa kantavan.

Tältä muruset näyttivät kylppäristä vapauduttuaan:





Kissat kuivattelivat itseään yön yli ja olivat lauantaina jo kuivia ja puhtaita.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Näyttely lähestyy


Tosiaan tänä sunnuntaina mut voi pongata kissojen kanssa Orimattilan Jymylinnassa SUVAKin näyttelyssä.
Avo ei kai ole vieläkään tulossa, vaikka poikien ilta lauantailta peruuntui, joten olen värvännyt siskoni apuriksi. Kahden (luultavasti samassa kategoriassa olevan) kissan kanssa vaan on kätevämpää, että on kaksi ihmistä. Assaritkin tietysti on paikalla, mutta rehellisesti sanottuna heidän apunsa pyytäminen jännittää hiukan :P

Toivon tällekin kerralle menestystä (varsinkin Topi on komistunut ;) ), mutta ei se voitto tai menestys tärkeintä ole. Kokemuksiahan sinne mennään keräämään ja esittelemään omia karvalapsia. Me kuitenkin itse tiedämme, että kisumme ovat upeita ruusukkeiden kera tai ilman :)

lauantai 10. syyskuuta 2011

10 suosikkirotuani

Karvaheltti -blogissa oli tällainen haaste, jossa alun perin piti listata 10 suosikkikoirarotuaan perustelujen kera. No kissablogissahan tätä voi soveltaa kissoihin :) Eli niihin suosikkeiheni:

1. Maatiainen
Ei ehkä ole virallinen rotu, mutta paras silti. Maatiaisissa on jokaiselle jotakin. Löytyy lyhyttä ja pitkää karvaa, värejä niin paljon kuin luonto on luonut ja eri luonteisia jokaiseen makuun. Itse olen kasvanut maatiaisten kanssa ja kokemukseni ovat vain hyviä. Tietenkin maatiaisenkin voi pilata tai kissa on liian villi ollakseen kovin kiva lemmikki suurimman osan mielestä.

2. Ragdoll
Vain yhden muistan tavanneeni luonnossa, mutta rotukuvaus ja ulkonäkö oikein huutavat sylikissaa. Seuraava kissa, joka meille tulee, on luultavasti ragdoll. Kasvattajakin on alustavasti etsitty :D

3. Norjalainen metsäkissa
Pitkäkarvainen iso kaunis kissa. Tekee mieli jo rutistaa pelkän kuvan nähdessä. Tosin en ole kai vielä koskaan tavannut norskia, mutta sööttiys välittyy kyllä myös kuvista ;)

4. Somali
En tiedä onko hiukan liian aktiivinen oikeasti makuuni, mutta tässä viehättää taas ulkonäkö. Vaikka meillä kaksi lyhytkarvaa onkin niin, sydämeni sulaa pitkälle pehmeälle turkille ja solakka olemus on vain plussaa. Joku kuvasi jossain somalia ketun ja oravan risteytykseksi ja siltä se vähän näyttääkin :)

5. Pyhä birma
Olen kaksi näitä nähnyt luonnossa ja näissä viehättää myös ragdollin kaltainen ulkonäkö. Luonteestakin olen kuullut pelkkää hyvää ja tällainen voisi ihan hyvin eksyä meillekin.

6. Maine coon
Iso, pitkäkarvainen, villinnäköinen kissa. Siis aivan upea kesyilves. Ehkä hiukan liian iso makuuni, mutta todella kaunis silti.

7. Balineesi
Jos hankkisin neloskategorian kissan niin, ensimmäinen vaihtoehtoni olisi balineesi. Siamilaisen väritys ja luonne mutta pidemmällä karvalla ja upealla hännällä.

8. Pitkäkarvainen itämainen
Hiukan samat syyt kuin balineesin kohdalla, mutta väritys tietenkin eri ja siten myös enemmän valinnan varaa.

9. Bengali
Oi ne täplät. Todella upea ja joukosta erottuva kuviointinsa vuoksi, mutta en ole kertaakaan tavannut niin en ole vielä syvemmin ihastunut.

10. Siamilainen
Naamioväritys vaan uppoaa muhun. Neloskategorian kissat tosin ovat yleisesti ottaen ehkä hiukan liian huomiota vaativia ja äänekkäitä ja pidän yleensä pehmeämmistä muodoista, mutta simskuissakin on sitä jotain.

torstai 8. syyskuuta 2011

Miksi kissaa ei kutsuta ruokapöytään

Pahoittelut tärähtäneistä/vilahdus kuvista, mutta parempia ei saanut, kun Tessa oli liian nopea.

Meillä kissat ei saa tulla ruokapöydälle, koska haluamme pitää sen ihmisten ruoan turva-alueena (toki kissat siellä luvatta välillä käy, mutta kesken ruokailun ei kyllä kehtaa). Eilen syötiin normaalista poiketen sohvalla käyttäen raheja pöytänä ja kissoillahan on lupa tulla raheille.

Näin siinä sitten kävi, kun Tessa rahille pomppasi:



Tessa tosin sai yhden ranskalaisen, kun kokeiltiin huviksemme mitä se siitä tykkää. No kissahan meni ja söi sen ja olisi halunnut lisää! Ei annettu.

Sitten Tessa siirtyikin kyttäämään miehen hampparia :D



Hetken päästä tyttö luovutti, kun ei ne ihmiset halunnu jakaa ruokaansa.

Topi osaa ihmisten ruokaa viimeistään sähinällä kerrottuna kunnioittaa, mutta kuten näkyy Tessan mielestä vartioimaton ruoka on hänen ruokaansa :D

Yllätys

Tänään aihe on hiukan blogin aiheen vierestä, mutta kissoihin liittyvä silti.

Olen jo pitempään halunnut vessaan kasvot ja kädet tyyppiset kyltit ja täällä olen jo pidempään ihaillut "nassu" ja "tassut" kylttejä, joissa on hauskat kissan osat mukana.

Minulla on kuitenkin ihana avomies, joka yllätti taas kerran positiivisesti ja toi tällaiset äsken minulle:

Nuo alemmat tekstilaput on ne kylttien virkaa aikaisemmin hoitaneet tunnisteet.


Kyltit on maalannut miehen siskontyttö, joka on minua kuukauden vanhempi (mies on iltatähti, meillä on ikäeroa jne). Katsokaa nyt miten hieno kissannassu ja ihan meidän kisujen näköinen <3


Kyltit pääsi heti käyttöön.

On mulla aika ihana mies :)