Hurjat lumileopardit

Äkillisen talven tultua vihdoinkin ovat pakkaset olleet hiukan turhan kovat ulkoiluihin ja sitä ennen oli liian märkää. Nyt oli vain n. -11 astetta pakkasta ja kevyt lumikerros sekä aurinkokin vielä paistoi, joten 3/4 kissasta pääsi ulkoilemaan.

Ensimmäiseksi ulos joutuivat/pääsivät pennut. Alku otettiin hellästi katselemalla maailma ihmisten syleistä. Sirvi yritti kaivautua siskoni syliin niin syvälle kuin mahdollista.

Nuttua kiinnosti jo ympäristö enemmän kuin Sirviä. Kuvassa näkyvät myös Nutun omat lumileopardikuvioiset valjaat

"Suojelethan mua lämmin ihminen, joohan"

Hetken päästä pennut joutuivat kuitenkin kokeilemaankin mitä tuo valkoinen kylmä juttu on. Aika nopeasti Sirvi kuitenkin päätti mönkiä syliini, kun Nuttu jäi vielä hetkeksi maahan tutkimaan, josta siirtyi kuitenkin lopulta siskoni syliin lämmittelemään. Kovin kauaa ei oltu, kun pienillä oli kylmä, mutta nyt on kakaratkin nähneet lunta ihan läheltä.

Pentujen jälkeen vastahakoinen Tessa kaivettiin piilostaan myös reippailemaan, mutta tytön kanta oli kuvastakin välittyvä "pirun ihmiset, missä se ovi lämpimään taas oli"

Eikä päästetty puskan taaksekaan, kauheaa kohtelua. Palkinnoksi siskoni seuraamisesta kutsuttaessa löytyi kuitenkin oikea reitti ovellekin (eikä puskan läpi) ja palkkiona oli pääsy takaisin kotiin.

Itse yritän ulkoillessa opettaa kissoille, että omista ihmisistä saa aina turvaa ja missä oma kotiovi on, jotta mahdollisten karkaamiskatastrofien jälkeen olisi helpompi saada kissa kiinni ja takaisin kotiin. Se kotiin saaminen on jo huomattavasti helpompaa, jos tarvitsee säikky kissa vaan päästää takaisin omaan rappuun tai jos se tulee itse luo.