Syntynyt 16.3.2011 samassa navetassa kuin Tessa neljän pennun pentueeseen. Ruskeatäplikäsvalkoinen kollipoika, joka oli meille tullessaan hiukan arka. Topia oli kesytetty äitipuoleni ja siskoni toimesta, mutta se oli enemmän "olen silitettävänä vain jos saat minut kiinni" -tyylinen pentu.
Heti meille saavuttuaan ja kuljetusboksin oven avattua Topi pujahti heti ulos boksista ja lähti tutkimaan uutta ympäristöään. Jo synnyin navetassaan se oli ehtinyt ennen meille tuloa käydä navetan puolelta hallin puolella (ovet erottavat nämä tilat). Itsenäinen tutkimusmatkailija ja seikkailija Topi on aina ollut. Kun Tessa mieluummin maastoutuu ja tutkii tilannetta ensin turvallisen matkan päästä, Topi on jo haistellut uuden jutun/paikan lähes kokonaan. Suljettu ovi on vain ovi uuteen seikkailuun.
Ensin Topi ei antanut meillä koskea itseensä muuten kuin ehkä ohi vilahtaessaan ja silloinkin teki alas päin väistöliikkeen. Vähitellen se kuitenkin alkoi luottaa meihin ja ihmisiin yleensä ja on totaalinen mamman(ja isin)poika.
Uusiin ihmisiin pitää ensin vähän tutustua ennen rapsuttelu välejä, mutta leikillä pojan luottamuksen saa nopeasti. Topi vieläkin välillä väistelee silityksiä ja rapsutuksia enemmän kuin Tessa, kun ei niitä erityisesti halua, mutta halutessaan on ihan mahdoton sylimussukka, jolle pitää antaa täysi huomio paijauksen merkeissä.
Lähes joka päivä saan koneella istuessani yht'äkkiä kissan syliini (Topi hyppää eikä kysele lupaa), joka puskemisella ja huomiollaan ilmoittaa, että nyt on paijausaika ja jos poikaa ei paijaa niin datiskissa iskee ja laittaa tassunsa läppärin kosketushiiren/näppäimistön päälle (ja näin saa aikaan kaikenlaista koneella).
Tällä hetkellä Topi noin 3 kiloinen 5kk vanha kollinroikale, joka on pelkkää lihasta. Topi kävi 24.8. jo leikkaus pöydällä, jottei se pamauta Tessaa vahingossakaan paksuksi. Tessan annetaan vielä hiukan kasvaa ennen leikkausta.
Topi oli kissoistamme se, johon ihastuin alkuun enemmän. Se oli aivan hurmaavan suloinen pentu ja pieni haaste "kesyttämisensä" kanssa. Se on edelleen mamin mussukka ja ihana höpönassu, mutta itsenäisyys tekee siitä hiukan etäisemmän. Tosin sen takia Topin osoittama hellyys onkin sitten erityisen hienoa. Komeakin Topi on ja juuri tuollainen Topin kuuluukin olla.
Välillä herään yöllä siihen, että pääni ei mahdu tyynylle, kun sellainen kollipoika makoilee siinä rennosti tai minulla on vain puolet tyynystä käytössä. Päikkäreitäkin nukutaan usein mieluiten siinä huoneessa, jossa minä olen(pätee kai myös mieheen).
Topi on aika hiljainen kissa, mutta osaa kyllä myös naukua pienellä sirolla äänellä halutessaan jotain kuten syliin tai ihmisten luo. Vähän möreämpääkin ääntä kuuluu, kun ihmiset rääkkäävät esim. autossa kuljettamisella.
Jännityksellä odotan kuinka iso, komea ja hieno kolli Topista oikein lopulta kasvaakaan. Nyt ainakin vaikuttaa oikein hyvältä karvalapselta :)
Kuvat suunnilleen ikäjärjestyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti