Perjantai iltana Mikke lähti uuteen kotiinsa, jonne on kuulemma sopeutunut jo varsin hyvin. Poika oli lähtenyt heti kopasta ja ruoka oli maistunut. Uudessa kodissa on kaksi ragdollpoikaa (3- ja 4-vuotiaat) ja 8-vuotias whippet. Hiukan on ikävä hyttyspiraijaa, mutta pikkuisen on hyvä olla uudessa kodissa. Tässä vielä muutama kuva perjantailta:
Miken lähdön jälkeen Topi pääsikin pesulle näyttelyä varten:
Lauantaina lähdimme Vertin ja Elmon kyydillä klo 7 kohti Espoon Barona areenaa. Tietenkin juuri viikonloppuna oli lämpimät ilmat, mutta minulla ei ollut kuuma lauantaina eikä Topikaan vaikuttanut kärsivän, kun vettä oli tarjolla.
Topin viime näyttelystä oli kulunut 10kk ja silloinkin se oli SUVAKin kotikissanäyttely, mutta Topi käyttäytyi kuin unelma. Se puski ja kaveerasi kanssani ja yksin ollessaan makoili rauhassa ja nukkui.
Kotikissat arvostellaan aina viimeisten joukossa, joten iltapäivällä pääsimme puolalaisen Sebastian Pruchniakin pöydälle arvosteltavaksi. Ennen Topiin koskemista Pruchniak kysyi minulta onko Topi kiltti, sanoin että on. Tämän jälkeen hän kysyi onko kissa kiltti tuomareille, sanoin että aiemmin on ollut. Topi päätti sitten kaveeraamalla ja puskemalla todistaa, että kyllä hän on tosi kiltti ja ihana poika ;)
Ainoana paikalle saapuneena lyhytkarva kotikissana Topi pääsi paneeliin, jossa vastassa oli komea pitkäkarvainen Peku.
Ehdimme jo Pekun omistajan kanssa huolestua, kun kotikissojen paneelivuoro tuli ja Peku vietiin lavalle, mutta kukaan ei hakenut Topia. Piti sitten hiukan käydä patistelemassa assareita, että vievät toisenkin kissan paikalle.
En yhtään tiennyt miten paneelissa tulee käymään, sillä Peku on todella komea kissa, jonka turkki oli upeasti laitettu. Kotikissoja arvostelleet tuomarit olivat vielä pitkäkarvatuomareita, joten oli vaikea tietää mitä he kotikissoissa arvostavat.
Hieno Topi kuitenkin toi voiton kotiin ja minulle tuotiin lavalla nätisti käyttäytynyt kissa syliin hiukan jäykkänä joitain ääniä säikähtäneenä. Sain kuitenkin pojan syliin ja häkkiin rentoutumaan.
Olin niin ylpeä Topin käyttäytymisestä ja tällä käyttäytymisellä (jos autossa valittamista ei lasketa) Topi pääsee kyllä näyttelemään myöhemminkin. Voitto ei ole tärkeintä, mutta kyllä se lämmittää sydäntä, että omasta kissasta pidetään. On se Topi hieno poika kaikin puolin, mamin kultapoika.
Sunnuntain vietin vielä kotikulmillani siskopuoleni rippijuhlissa, jonne heräsin ajoissa, jotta ehdin junalla kymmeneksi kirkkoon ja palasin illalla väsyneenä kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti