Jouduin Mintun ilmoittamaan näyttelyyn aluksi REK KESKEN rekisterinumeron kohdalla ja sain jännätä elokuun alkuun rekisteripapereitten tuloa. Tällaiselta näyttää noviisin rekisterikirjan sukutaulu:
Perjantaina Minttu kävi pesulla näyttelyä varten ja pesu sujui valjaiden avulla ihan hyvin. Ei Minttu pesua arvosta, mutta alkaa ehkä vähitellen tottua ja uskoo selviävänsä hengissä koitoksesta ;) Turkki sekaisin, kun julma ihminen taas sen sotki vesileikeillä:
Näyttelypaikalle mentiin julkisilla ja loppumatka kävellen ja sinne oli helppo löytää, kun kerrankin oli laitettu hyvin opasteita. Häkissä Minttu otti varsin rennosti, mutta hiekkalaatikko oli taas kivempi kuin peti tai riippumatto. Tosin kyllä myös pedissä käytiin ja makoiltiin tuossa häkin edustalla.
Tuomarina meillä oli Fabrice Calmes, joka puhui ranskalaiseksi todella hyvää englantia (usein ranskalaisten englanti on vähintään vaikealla aksentilla varustettua). Mukavaa oli myös, että Calmes kertoi mitä kirjoitti arvostelulappuun ja kyllä sitä excelentien määrää oli kiva kuunnellakin ;) Tyttö tarvitsee vielä lisää massaa, mutta kasvaa kai vielä isoksi kehittyessään. Leukakin voisi olla hiukan vahvempi.
Avoimen luokan eka serti tuli ja kutsuttiin tuomarin paras valintaankin.
Tuomarin parhaan valinnassa oli kaksi vastustajaa, joista ensin Calmes valitsi Pikku-Piun Quutar:in ja Pinkkitassun Beatrix:in välillä (koska olivat kummatkin f 22 ja samassa luokassa eli sertistä kilpailivat) Pikku-Piun Quutar:in (ei mitään hajua miten kuuluisi taivuttaa...).
Quutar voitti Mintun ainakin turkkinsa perusteella, mutta katsoin kyllä itsekin, että se on kyllä parempi kuin Minttu (parempi turkki ja kehittyneemmän näköinen). Quutar olikin sitten EUR BIS naaras, ettei huonolle hävitty. Melkeinpä pitäisi olla otettu, että tuomari edes mietti näiden kahden välillä hetken.
Ilmoitin Mintun myös erikoisluokkaa 'paras euro-look', mutta siellä käytiin vaan kääntymässä, kun oli kovat vastukset eikä Minttu niille pärjännyt. Komea kolli veikin sitten sekä turkki, että euro-look -kisan.
3 sukupolvea kisassa autoin tuttua kasvattajaa pitämällä vanhinta kissoista ja olihan se kiva pidellä voittajakissaa, vaikkei oma ollutkaan ;) Katinhännän Ampsu oli siis minulla, Ampsun tytär Misty Kadilla ja Mistyn tytär Kikka vielä Kadin kaverilla (jonka nimeä en tiedä).
Päivä oli todella kiva ja tapasin sekä vanhoja tuttuja että uusia ihmisiä ja kissoja. Minttua kosisteltiinkin ja oli kiva vaihtaa ajatuksia muiden kasvattajien ja tulevien sellaisten kanssa. Onneksi on vielä monta kuukautta aikaa miettiä kollia, kun noviisille vaihtoehtona löytyy aikalailla kaikki sallitut värit. Siitä sitten vaan pitäisi valita edes minkä väristä/tyyppistä/sukuista haluaisi käyttää.
Ylpeä olen myös Mintun käytöksestä. Ihmispaljous ja tuomarit kyllä hiukan jännittivät (mitä voi odottaa ujolta kissalta), mutta kiltisti antoi tuomarin käsitellä ja otti varsin rennosti häkissä ja vaunuissa. Parin viikon päästä mennään sitten RUROKin näyttelyyn lauantaiksi ja toivotaan, että sieltä tulee toinen serti.
Valitettavasti kuvia en uskalla kovin montaa julkaista, koska niissä näkyy niin paljon muitakin ihmisiä (sekä minä itse). Nuo kaksi alintakin on muokattu, jotta sain mm. itseni pois näkyvistä. Pahoittelut, mutta naisen itsekritiikki on karmea asia ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti