Mintun kiiman huomaa parhaiten siitä, että se kirjaimellisesti vonkaa Topilta. Se tunkee peppuaan toisen eteen, kieriskelee ja juttelee nätisti "etkö sä tahtois vähän auttaa mua". Tämän tosin Topi tulkkaa "olen hassu ja haluan leikkiä" ja alkaa painia Mintun kanssa, joka painii takaisin ja jatkaa taas vonkaamista. Topihan oli jo nelikuisen Tessan niskavilloissa ja kuivaharjoittelemassa, mutta selkeästi 5kk iässä leikkaaminen on kadottanut suuremmat vaistot.
On kyllä ollut helppoa elää leikkaamattoman naaraan kanssa, kun se ei ole edes kiimaillut. Mintun kiimat ovat lisäksi olleet hyvin helppoja ihmistenkin mielestä. Vähäistä huutelua on oikeastaan vain päivisin, merkkailua en ole huomannut ja Topi saa kestää Mintun herutukset.
Mintun tosin on kestettävä vähintään tammikuun loppuun. Lahden näyttelyn (19.-20.1.13) jälkeen pitäisi vielä ultrata tyttö ja sitten saa huutaa sulhoa keuhkojensa koko voimalla. Silloin on toivottavasti jo lyöty kolli lukkoon ja kummatkin testattu ja homma enää Mintun kiimaa vaille valmis.
On minulla tosin jo kolleista ykkösvaihtoehto mielessä ja tämän nuoren kollin omistaja myös tietää, että katselen poikaa 'sillä silmällä' ;) Mutta vielä on se neljä kuukautta odotusta ja katsotaan miten käy. Vielä olisi perehdyttävä tähän kasvattamiseen liittyvään paperisotaan. Pentujen rekisteröintiin tarvitaan ties kuinka monenlaista paperia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti