"Roturotukissat" ja eurooppalainen

Varoitus: tekstin voi joku tulkita paasaukseksi tai muuksi negatiivisemman oloiseksi, mutta itse kirjoitan tämän opettavaisena tekstinä ja toivottavasti sellaisena sen suurin osa lukeekin.

Alustus:
Tallinnan näyttelyreissulla näyttelypaikalla eräs suomalainen nainen (luultavasti kanssa kissaihminen) ihasteli ensin yhtä tuttavani eurooppalaista ja sitten puhui mm. "roturotukissoista" kuin eurooppalainen ei olisi oikea aito rotukissa tavallisen ulkonäkönsä vuoksi.

Itse asiaan:
Rotukissan ja kotikissan ainoa virallinen ero on rekisterikirja. Vaikka kissan kummatkin vanhemmat olisivat rekisteröityjä rotukissoja, mutta kissa itse ei ole, se on virallisesti kotikissa ja mm. virallisen rotukissakasvatuksen ulkopuolella. Kissaa ei voi rekisteröidä jälkikäteen Kissaliittoon, vaan sen rekisteröinti on ihan viimeistä lykkäyspyynnöllä anottuna olla rekisteröity 3kk ikään mennessä (tai paperit ainakin silloin liitossa).Tähän poikkeus ovat noviisiluokan kautta rekisteröidyt kissat muutamassa rodussa, joilla taas taustassa ei saa olla rekisteröityjä kissoja.

Rankasti jaettuna kissarodut voidaan jakaa kahtia: alkuperäisrotuihin ja tehtyihin rotuihin.
Alkuperäisrodut ovat luonnostaan syntyneitä rotuja, joiden kehitykseen on ihminen alkanut vaikuttaa selvästi vasta suhteessa hyvin vähän aikaa sitten. Tälläisiä rotuja ovat mm. eurooppalainen, siperialainen, siamilainen, korat, norjalainen metsäkissa, kartusiaani ja persialainen. Suomessa noviisiluokka on auki alkuperäisroduista eurooppalaiselle, manxille (ja pitkäkarvaversiolle cymricille), siperialaiselle (jos kotoisin todistettavasti Venäjältä) ja sokokelle (jos todistettavasti Sokoken alueelta). Tämä tarkoittaa, että alkuperäiskantaa on vielä olemassa rotukirjojen ulkopuolella ja rotumääritelmän täyttävä kissa voidaan tuoda rekisteriin geenimateriaalin lisäämiseksi. Rekisteröinnin jälkeen kissa on rekisteröity rotukissa, vaikka se on taustaltaan kotikissa. Tämä on mm. eurooppalaisen kohdalla rodun terveyttä tukevaa toimintaa, sillä pieni lisääntyvä kanta saa uutta materiaalia tarvittaessa.

Noviisi eurooppalainen IC Minttunen poikansa Errun Riehakkaan ritarin kanssa:

Tehtyihin rotuihin lukeutuvat mm. ragdoll, bengali, devon rex, cornish rex, ocicat ja sfinx. Näissä roduissa suurimmalla osalla pohjalla on yksittäinen mutaatio (kihara karva, ei karvaa, naamioväritys) tai rotujen/lajien tahallinen sekoitus. Bengalin kuvion taustalta löytyy Aasianleopardikissa, Ocicatin abessiinialaisen ja siamilaisen risteytys. Rexit on jalostettu muiden rotujen avulla turkin kiharuus ylläpitäen.

Eurooppalaisen rotumääritelmä pyrkii säilyttämään sen alkuperäisen ulkonäön, joka pohjautuu pohjoismaalaiseen maatiaiseen. Ilmeisesti tavoite on onnistunut, sillä vieläkin löytyy kotikissoja, jotka eurooppalaisen rotustandardin täyttävät (ilman jalostusta). Kaikki kotikissat/maatiaiset eivät standardia täytä ja minulla on kotona esimerkki sellaisesta. Tessalla on sekä näyttelyihin kelpaamaton väritys (eurooppalaiseksi), että sen turkki on ihan liian pitkä. Vartalokin on hyvin kompakti. Suurella osalla maatiaisia päänmuoto on se suurin ongelma, sillä pään ja ilmeen(kasvojen) pitää olla tietyn tyyppinen.

Aito maatiainen Tessa:

"Roturotukissa"ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että eurooppalainen on tälläinen juuri sen takia, koska näin se on täydellinen. FIFe hyväksyi eurooppalaisen 1949 eli n. 10 vuotta aiemmin kuin edes ragdollien kantaemo oli syntynyt tai yli 15 vuotta ennen bengalien jalostuksen aloittamista. Suomessa ensimmäinen eurooppalainen hyväksyttiin noviisina 1962, Ruotsissa kasvatusta oli ollut jo 40-luvulta. 1982 eurooppalainen, brittiläinen ja kartuasiaani erotettiin saman rotustandardin alta omiksi roduikseen. Tähän väliin haluaisin muistuttaa, että myös britti ja kartusiaani ovat alun perin oman alueensa maatiaiskannoista jalostettuja, niiden kohdalla vain jalostus tai alkuperäiskannan häviäminen on tehnyt niistä "erityisempiä". Kaikki rodut on alun perin rekisteröity ainakin ensimmäisten yksilöiden kohdalla noviiseina, osa enemmän luonnon muovaamina ja osa ihan selkeästi ihmisten käden jäljen kautta.

Joka kerta, kun joku kutsuu eurooppalaista kotikissaksi, tunteeni ovat ristiriitaiset. Toisaalta maallikon ei pidäkään heti erottaa eurooppalaista maatiaisista, silloin oltaisiin menty kasvatustavoitteissa metsään, mutta yleensä kotikissaksi kutsumisella haetaan paljon ilkeämpää kaikua, jos ei ole kyse ihan tietämättömyydestä. Eurooppalainen on AITO rotu. Se on sellainen, jollaiseksi se luonnostaan on syntynyt ja sellainen kuin sen pitääkin olla rotuna. Eurooppalainen on vaihtelevan geenistön vuoksi sekä terve rotu että välillä haastava kasvattaa. Sisäsiittoisemmissa roduissa tyyppi on helpompi saada yhdenmukaisemmaksi ja näyttelyissä menestyminen tasaisemmaksi. Eurooppalaisen kohdalla laaja geenistö tuo myös vaihtelua ulkonäköön ja kaikkien pentueen hyvien puolien saaminen samaan kissaan on hyvin vaikeaa, jos ei mahdotonta. Lisäksi osa näyttelytuomareistakin suhtautuu eurooppalaiseen vain kotikissannäköisenä rotuna, joka ei ole yhtä hieno kuin muut. Osa ei osaa edes katsoa oikeita asioita arvostellessaan kissaa. Suomessa eurooppalaisia on kuitenkin etelän näyttelyissä yleensä 10-25 kissaa per päivä, joten näkyvä rotu on kyseessä näyttelyissäkin täällä kotimaassa.

Salon esittelynäyttelystä Errun Hehkeä herttuatar:

Jos tämän tekstin lukee "roturotukissa"ihminen, haluaisin tietää mikä eurooppalaisesta muka tekee huonomman? Se, että siihen hyväksytään noviiseja (entä manx, cymric ja siperialainen sitten, jos näin on?)? Se, että se näyttää paikalliselta maatiaiselta (entä siperialainen, norjalainen metsäkissa ja korat)? Se, että et itse tunnista eurooppalaista maatiaisesta? Se, että rotukissan pitää näyttää eksoottiselta? Se, että se voitti kissasi tuomarin parhaan valinnassa tai paneelissa(joka on tuomareista kiinni, samalla perusteella minun pitäisi inhota aika montaa rotua)?

Pahoittelen, jos tämä vaikuttaa avautumiselta ja paasaamiselta, mutta sitä tämä osittain on. Ottakaa asioista selvää ennen kuin alatte puhua "roturotukissoista" tai oikeista rotukissoista tai "pelkkä kotikissa" -linjalla. En minäkään kierrä haukkumassa muita rotuja, vaikka ne eivät oma juttuni olisikaan tai en niiden ulkonäköä rakastaisi. Joskus saatan turhautuneena sanoa, että "tietty taas ton rotuinen voitti", mutta yleensä itsekin olen sitä mieltä, että hieno kissa se on, vaikka ois se kiva, jos omakin kissa joskus pärjäisi. Näen kuitenkin ne omien kissojeni viat itsekin ja kiihtyvällä tahdilla aina vaan paremmin.

Rotu, rekisteröinti tai näyttelymenestys ei määrää mikä kissa oikeasti on arvokas. Jokainen kissa on elävänä olentona arvokas ja niin se navetassa syntynyt maatiainen kuin näyttelyvoittaja rotukatti ansaitsevat ihan yhtä hyvää hoitoa ja rakkautta. Olen omin silmin nähnyt, että maatiainen ei tarkoita tervettä, rescue sairasta tai rotukissa pelkkää näyttelyesinettä. Kaikki ne voivat olla ihania hurisevia ihmisrakkaita perheenjäseniä, joiden metkuja kiroaa toisena hetkenä ja toisena kertoo samaa tapahtumaan nauraen kavereille. Myös kotikissa voi kiertää näyttelyissä (ja mielestäni hyvä niin, että ihmiset näkevät nekin vaihtoehtoina) ja rotukissa olla ihan vaan sohvachampioni, vaikka se olisikin lupaava näyttelyihin.

Rakkautta yli roturajojen. Kotikissa, noviisi euro (entinen kotikissa) ja kasvatettu euro:

Vielä loppuun varoitus: kutsu eurooppalaista kuulteni kotikissaksi niin kiitän ja valistan ihan kysymättäkin asioiden oikean laidan.

Edit. Monilla eurooppalaisilla on nykyään rekisterikirjassa täydet 4 sukupolvea kasvatettuja eurooppalaisia eli rotu ei todellakaan ole pelkällä noviisipohjalla. Noviiseja rekisteröidään vuosittain muutamia ja niitä käytetään pääasiassa pitemmän linjan eurooppalaisien kanssa yhdistelmissä eli kasvatuksen apuna, ei sen pohjana.