sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Mikä tuo on ja mitä se täällä tekee?

Joku on ehkä saattanut miettiä, miksi mietimme kahden kissan kanssa neljännen hiekkiksen käyttöön ottoa. Uusi kuljetuslaukku/rattaatkin oli vihje, joka tosin olisi selittynyt kyllä ihan pentujen kasvamisella isoksi.

Meille tuli tänä aamuna kolmas kissa. Olen jo pidemmän aikaa vilkuillut eläinsuojeluyhdistysten ja rotukissojen kasvattajien sivuja haaveena kolmas kissa. Sen ei pitänyt kuitenkaan olla kovin ajankohtainen, mutta pari viikkoa sitten törmäsin kuntamme esyn sivuilla Minttu nimiseen kilpparipentuun. Tyttö oli niin suloisen näköinen, että kävimme paikan päällä samana iltana katsomassa tyttöä. Sitten se oli menoa. Mieskin ihastui tuohon ihanaan karvapalloon, joka oli kesy ja leikkisä ja niin suloinen.

Esyllä oli myös aikuinen kilpparivalkoinen Mandy tyttö, joka vaikutti ihanalta, mutta valitsimme pennun. Minttu oli ollut esyllä vain muutaman päivän, joten piti ensin odottaa pari viikkoa, jotta mahdollinen omistaja voisi tulla hakemaan tytön. Laitoimme tytön kuitenkin varaukseen (ja hyvä niin, sillä muitakin ottajia ilmestyi myöhemmin). Minttu rokotettiin viikko sitten ja tänään sitten haimme pennun, vaikka torstaina olisimme jo tytön saaneet, jotta rokotus ehtii vaikuttaa edes viikon ja olemme molemmat koko päivän kotona.

Ensimmäisen tunnin Minttu oli jomman kumman ihmisen seurassa makuuhuoneessa, jotta tottuisi meihin ja asunnon hajuihin. Sen jälkeen piti vaihtaa Topi ja Tessa makkariin haistelemaan ja Minttu muualle tutkimaan. Minttu kuitenkin päätti yrittää jo itse ulos ovesta ja päätyi nenätysten Topin kanssa. Kumpikaan ei reakoinut negatiivisesti, joten annoimme Mintun sitten tulla suoraan tutustumaan muihin.

Todella hyvin kyllä on mennyt. Kissat ovat jo leikkineet yhdessä ja vain vähän sähinää ja Topi on hiukan läpsinyt Minttua, mutta kavereita noista vielä tulee. Sähinätkin on tullut silloin, kun esim. Minttu on tullut liian lähelle Topia yllättäen tai Minttu on ajettu nurkkaan kahden haistelijan toimesta ja Topi on vähän läpsäissyt.

Minttu saa kuitenkin vielä olla osan päivää ja alkuun yöt makkarissa, jotta saa nukkua, syödä ja käydä hiekkiksellä rauhassa. Isommatkin kakarat voi rentoutua, kun toista ei tarvitse vahtia niin paljon. Minttu kävi jo pisulla kerran ja kaksi uteliasta nenäähan siinä oli ihan vieressä tutkimassa, mitä se tekee.

Aluksi luulin (suureksi osaksi esyn valokuvan, valaistuksen ja tietämättömyyteni), että Minttu on sinikilppari, mutta kyllä tyttö vaikuttaisi päivän valossa hopeakilpparilta ja karvatkin on juuresta vaaleita. Kuvio on luultavasti tiikeri.

Ihana leikkisä tapaus tämä tyttö, vaikka ihmiset hiukan vielä pelottaa, vaikka kesy onkin, ja äkkinäisiä liikeitä täytyy välttää. Eiköhän Minttu pian kotiudu ja opi, että me ollaan kivoja ja kilttejä tyyppejä. Topi ja Tessa on ainakin todettu hyviksi leikkikavereiksi.


PS. Äsken yllätyttiin kaikki neljä vanhaa asukasta, kun alkoi kuulua kauhea murina ja ihmeteltiin kuka se on. No sitten Topi ja Tessa lähtivät oikein ärhäkkää ääntä karkuun kupeilta ja Minttuhan se on näköjään ruokakuppien valtiatar.
Pitää nyt sitten huolehtia, että erityisesti alistuvampi Tessa saa myös syötyä. Tosin tällä kertaa murinan syy taisi olla kavereitten paremmat pöperöt, kun Mintulle tarjottiin loppuja jo seisseestä ruoasta.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Sanokaa hulluksi...

mutta minä olen oikein tyytyväinen tämän viikon ostokseen.

Maanantaina käytiin Mustista ja Mirristä hakemassa 15kg säkki Extreme Classic mikrohiekkaa ja samalla katseltiin kuljetuskoppa valikoimaa. Liikkeessä oli yhdet siniharmaat lemmikkirattaat esillä koottuna ja mies (uskokaa vaan) totesi, että sellaiset voisi kyllä olla aika kätevät.

Meillä kun on vain yksi auto, jota mies tarvitsee työssään ja minä olen se joustavat aikataulut omaava opiskelija, joten voi tulla tilanne, jolloin minun pitää saada kissa(t) lääkäriin ilman autoa(tilanne tuli jo kerran Tessan leikkauksen kohdalla, mutta anoppi antoi kyydin). Kovaa kantokoppaa, jossa on kaksi kissaa on mun aika vaikea kantaa (noin 10kg painoa) edes se pari kilometriä. Lisäksi paremmat valjastelumaastot on myös 1-2km päässä, joten sinne ei auton kanssa kannata lähteä ja on se kopan kantaminen epämukavaa miehellekin. Noilla rattailla saa sitten hyvin kissan tai kaksi vietyä metsään ilman venähdyksiä ja kramppeja.

Tilattiin sitten MM:n nettikaupasta (koska liikeessä ei ollut halvempia vaaleanpunaharmaita tarjousrattaita) B malliset rattaat vaaleanpunaisina. Onneksi mulla on mies, joka kehtaa näyttäytyä vaaleanpunaisessa niin säästettiin 20€ pelkällä värivalinnalla :P

Ajankohtaiseksi on myös tullut uuden autoon sopivan kantokopan/kassin hankinta ja se tuli nyt rattaiden mukana. Rattaiden koppi osan saa siis irti ja siinä on kantokahvat, joten sitä voi käyttää myös autolla matkaamiseen hyvin (ja halutessaan viedä vaikka yksi kissa loskakelillä lääkäriin niin ei tarvi miettiä rattaiden liikkumista).

59,50€ maksettiin tästä 2in1 ratkaisusta enkä malttaisi odottaa käyttöä eli Topin (ja Tessan) viemistä valjastelemaan metsäpoluille.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Tahaton kiipeilypuu

Joskus ihmiset luulevat ostavansa itselleen uuden tavaran tai huonekalun, mutta onneksi kissat muistuttavat tosiasioista.

Mies esimerkiksi kuvitteli ostavansa itselleen työtuolin, mutta ostikin kiipeilypuun ja kissojen pedin. Katsokaa vaikka:






torstai 20. lokakuuta 2011

Kun silmä välttää...

löytyvät kissat kielletyistä paikoista kuten kirjahyllystä.

Kissojen kiipeilypuu on lähellä kirjahyllyä, joten sieltä pääsee hiukan liian helposti tutkimaan kirjahyllyyn piilotettuja aarteita, kun ihmiset ovat keskittyneet tietokoneisiinsa.







Onneksi tämä kirjahyllykiipeily ei ole kovin yleistä eikä hyllyillä ole esim. arvokkaita lasiesineita tippumisvaarassa.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Arkistointiapulaiset

Sunnuntaina mies arkistoi vanhoja laskuja kansioon ja se vaati laskujen kuukausittaisen selvittelyn. Kissat olivat tietysti ahkerina apulaisina.

Tessa: "Uu täällä on kiva kolo tassulle"

Topi: "Mitä kivaa sä oikein teet?"

Topi:"Ai me autetaan isiä"

Topi: "Mä pidän näitä pinoja paikallaan"

Tessa: "Isi, mä tarkistan, ettei tässä pinossa oo vääriä papereita"


Mies sai paperit järjestykseen ja kansioon kissojen avusta huolimatta ;)

tiistai 18. lokakuuta 2011

Mitä tapahtuu kun komentelijasta tulee omatoiminen

Eilen aamuna prinsessa Tessa oli hyvin turhautunut, kun hänen hovineitinsä ei hakenut hänelle leluhuiskaa ja leikittänyt häntä, vaikka hän kuinka naukui ja raapi eteisen kaapin takaseinää (ihminen yritti opettaa, ettei tuhmailemalla saa huomiota).

Oli siis alettava omatoimiseksi. Raapimisen loputtua aloin ihmetellä outoa kynsi vastaan kangas ääntä ja kävin katsomassa ja siellähän se prinsessa oli kiivennyt Ikean lokerikkoa pitkin kohti hattuhyllyä, jossa Tessa tiesi huiskien olevan.

Ensimmäisestä yrityksestä en saanut kuvaa, enkä toisesta tai kolmannesta, mutta neljännellä kerralla sain todisteita esiteltäväksi teille:




Kiitos tämän kiipeilyepisodin piti lelujemmaa siirtää ja se on nyt työhuoneen kaapin yläkaapissa, jonne päästäkseen pitäisikin jo kiivetä puisia ovia pitkin. Tai kurotella miehen työtuolin päältä.

Elämä kissojen kanssa ei ole ainakaan tylsää :D

maanantai 17. lokakuuta 2011

Topin datailu

Aikaisemmin esittelin, miten Tessa vaatii tietokoneella huomiota itselleen, mutta kyllä Topikin osaa.

Kissoilla on ovela työnjako. Tessa häiriköi miestä ja Topi minua, mutta välillä tullaan kyllä auttamaan kaveria, jos näyttää, että häiriköinti ei toimi.


Yritä tällaisessa tilanteessa sitte käyttää kosketushiirtä tai kirjoittaa jotain :D


Kissojen kannalta ikävä kyllä osaan nostaa/työntää kissan pois tieltä koneen viereen pöydälle ja sitten pitää taas etsiä hyvä asento.