11.7.13 illalla Minttu synnytti 6 eloisaa kaunista pentua sateenkaaren värikirjossa. Nyt emo ja pennut tuhisevat onnellisina pentupesässä muutaman tunnin synnytyksen jälkeen.
Kasvattaja yrittää mennä takaisin nukkumaan, jotta selviäisi töihin ennen seitsemää (poikaystäväni jää päiväksi kotiin ihailemaan tuhisijoita *kade*). Iltapäivällä/Illalla palailen kuvien ja tarkempien tietojen kera. Onneksi on jo perjantai ja viikonloppu aikaa ihailla pieniä :)
torstai 11. heinäkuuta 2013
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Elämä tai kuolema ei tunne käsitettä 'oikeudenmukainen'
Vaikka joku anonyymi arveli Topin ikiuneen nukutuksen jälkeen, etten oikeasti edes ikävöi Topia, on Topi ollut aina tasaisin väliajoin mielessä. Kaunis päivä on saanut ajattelemaan valjastelua kissan kanssa -> Topi ei enää ole valjastelemassa. Tessalla on tylsää, kun Minttu ei enää leiki -> Topin piti olla Tessan leikkikaveri tiineyden ja pentueristyksen ajan. Tv:ssä jollakin on kanyyli kädessä -> Topi elottomana silmät auki eläinlääkärin pöydällä (kuva, joka tulee Topia ajatellessa lähes aina mieleeni). Pohdinta, millaisen pennun Mintun pentueesta voin saada itselleni -> en varmaan koe samanlaista yhteyttä pennun kanssa, kuin Topin kanssa oli.
Topi oli se kissa, jonka ensimmäinen kuva iski heti, tuo pentu on minun kissani. Niin Topi olikin. Mammanpoika, liian fiksu omaksi parhaakseen, ihana sylikissa, seikkailija ja hurmuri. Kotikissojen kiltteyttä epäillyt tuomari käännytettiin puskuilla, mutta kotona minun sylini oli ainoa oikea syli. Elämäni muistettavimmat ja läheisimmät kissat ovat yleensä olleet kolleja. Niissä on vaan sitä jotain. Tessa ja Minttu ovat ihania, mutta niissä ei ole samaa rentoutta. Topi myös rakasti kissakavereitaan. Tytöt eivät hengaile toistensa kanssa samoin kuin Topi kummankin tytön kanssa. Miken viime kesäinen luovutusikäiseksi kasvu tapahtui myös isoveljen hellässä huomassa. Mikke 0,5kg yritti isotella Topille ja Topi melkein 5kg piti tassuaan pienen pään päällä maatessaan eikä pieni ylettänyt kiusaamaan ja päätti inistä kuin hyttynen epäreilusta pelistä. Topista olisi tullut ihana "isoveli" myös Mintun pennuille.
Topi oli se kissa, jonka ensimmäinen kuva iski heti, tuo pentu on minun kissani. Niin Topi olikin. Mammanpoika, liian fiksu omaksi parhaakseen, ihana sylikissa, seikkailija ja hurmuri. Kotikissojen kiltteyttä epäillyt tuomari käännytettiin puskuilla, mutta kotona minun sylini oli ainoa oikea syli. Elämäni muistettavimmat ja läheisimmät kissat ovat yleensä olleet kolleja. Niissä on vaan sitä jotain. Tessa ja Minttu ovat ihania, mutta niissä ei ole samaa rentoutta. Topi myös rakasti kissakavereitaan. Tytöt eivät hengaile toistensa kanssa samoin kuin Topi kummankin tytön kanssa. Miken viime kesäinen luovutusikäiseksi kasvu tapahtui myös isoveljen hellässä huomassa. Mikke 0,5kg yritti isotella Topille ja Topi melkein 5kg piti tassuaan pienen pään päällä maatessaan eikä pieni ylettänyt kiusaamaan ja päätti inistä kuin hyttynen epäreilusta pelistä. Topista olisi tullut ihana "isoveli" myös Mintun pennuille.
Topi on pysynyt mielessä myös, koska kavereiltani on viime aikoina mennyt liikaa karvaisia perheenjäseniä sateenkaarisillalle. Yksi sydänvian aiheuttamaan keuhkopöhöön, toinen kasvaimeen ja tuoreimpana pieni koira kotiterassilla naapurin ison koiran hampaisiin. Tämä viimeisin tapaus muistutti julmasti kuinka elämä ei ole reilua.
Tunnen suurta syyllisyyttä Topin kohtalosta, vaikka FIV-tartunta ei johtunut minusta. Topilla oli jo FIV:in löytyessä hiukan liian alhaiset valkosoluarvot, joten ei voi tietää olisiko Topin elämä ollut kovin paljon pidempi ilman testauksen jälkeisiä toimenpiteitä. Topin jo oltua useamman viikon poissa, sain sähköpostin, jossa etsittiin FIV-positiiviselle kissalle kaveria. Jouduin kertomaan, että hänen löytämänsä ilmoitus on jo vanhentunut ja kissa poissa. En voi olla ajattelematta, mitä jos tuo koti olisi tarjoutunut pari kuukautta aiemmin. Olisiko se muuttanut mitään?
Minun piti jättää kotiin tyttöpentu Mintulta neljänneksi alun perinkin, mutta nyt koen myös syyllisyyttä siitä, että odotan uutta perheenjäsentä. Ei yksikään pentu Topia korvaa eikä ikävä hälvene kuin hitaasti ajan kanssa. Toivon vain, että kasvattamistani pennuista joku saa yhtä hyvän ystävän, kuin Topi oli minulle.
Kuvat viime vuoden heinäkuulta, kun kaikki oli vielä hyvin. Tuota eloisaa kaunista kissaa kaipaan joka kerta, kun tietokoneeni valokuvat -sovellus läväyttää pikkukuvakkeessaan kuvan Topista viimeisinä viikkoina heti aamusta.
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Nihil novum sub sole
Minttu syö, nukkuu ja haluaa rapsutuksia. Masu kasvaa ja jännitys tiivistyy.
Ei mitään uutta auringon alla.
Kuvien retkotusasento on tullut tiineyden aikana hyvin tutuksi ja tuo asento sohvalla vielä kohottaa mahaa, joten se näyttää varmasti isolta.
Ei mitään uutta auringon alla.
Kuvien retkotusasento on tullut tiineyden aikana hyvin tutuksi ja tuo asento sohvalla vielä kohottaa mahaa, joten se näyttää varmasti isolta.
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Masu?
Ei meillä mitään mammuttiMinttua ole, eihän toi masu ees pullota
Kehräyksen määräkään ei oo yhtään kasvanu, eikä masurapsujen kaipuu
"Mikä masu, missä?" kysyy Minttukin.
PS. pari viikkoa enää...
PS. pari viikkoa enää...
keskiviikko 19. kesäkuuta 2013
Take it easy while you can
Tällä neidillä on jo n. 600g raskaus"kiloja" ja 3vk laskettuun aikaan. Isohko maha myös jo hiukan vaikeuttaa atleettisia suorituksia, mutta rentoutumista se ei estä. Masu ylöspäin on hyvä edelleen odottaa rapsutuksia.
Vielä 3 viikkoa aikaa rentoutua, joten miksei vaan rentoutuisi ennen kakaralaumaa :)
Mamin pienestä vauvasta on tulossa mamma <3
Vielä 3 viikkoa aikaa rentoutua, joten miksei vaan rentoutuisi ennen kakaralaumaa :)
Mamin pienestä vauvasta on tulossa mamma <3
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Vieraileva tähti
Täällä blogissa siis. Kävin pe-la poikaystäväni perheen mökillä, jossa olivat myös poikaystäväni vanhemmat perheen koiran kanssa. Koska Kikka on kaunis ja hupsu koira (ja muistuttaa Tessaa rapsutuksia vaatiessaan), päätin tuoda vähän lisää koiraulottuvuutta tähän blogiin.
Kikka on nyt 8-vuotias sileäkarvainen noutaja eli flatti, mutta käytöksestä ei kyllä aina tietäisi kyseessä olevan aikuinen koira.
Mökillä, kuten muuallakin, Kikka keskittyi olennaiseen eli ihmisten ruoan kärkkymiseen. Tässä vaiheessa lihat oli jo siirretty grillistä lautaselle, mutta ihana tuoksu oli jäljellä:
Tässä sitä Tessamaista käytöstä. Poikaystäväni rapsuttaessa Kikkaa sain vahingossa oikein hyvän kuvan, joka minulle ainakin saa aikaan mielleyhtymiä Tessan rapsutuksista nauttimiseen.
Mökkeilyni aikana kissat olivat siskoni ja serkkuni ruokinnassa ja neiti pallomaha sai tasaisesti ruokaa.
PS. Onkohan tässä blogissa jokin koiranestoasetus, kun Kikan nimen kirjoittaessani kirjoitin jatkuvasti Kissa...
Kikka on nyt 8-vuotias sileäkarvainen noutaja eli flatti, mutta käytöksestä ei kyllä aina tietäisi kyseessä olevan aikuinen koira.
Mökkeilyni aikana kissat olivat siskoni ja serkkuni ruokinnassa ja neiti pallomaha sai tasaisesti ruokaa.
PS. Onkohan tässä blogissa jokin koiranestoasetus, kun Kikan nimen kirjoittaessani kirjoitin jatkuvasti Kissa...
torstai 13. kesäkuuta 2013
Luolaeläin ja masu
Kotiin töistä tullessani kävin normaaliin tapaani viemässä reppuni makkariin, kun törmäsin tälläiseen näkyyn:
Aavistin heti, että tämä on Tessan päikkäripaikka ja muutama tunti myöhemmin sain todisteita ;)
Kyllä täytyy ihailla tuon neidin kekseliäisyyttä ja luovuttaa päikkäripaikoissa :D Sama kissahan löydetty mm. pedatun sängyn peiton alta pää tyynyllä.
Mintulla on myös nyt se 5vk täynnä tiineyttä ja masu on jo sen mukainen. Kuvissa masu ei näy yhtä hyvin, mutta alemmassa kuvassa näkee jo, että se roikkuu normaalia alempana ja on hiukan pyöreämpi.
On ollut jännä seurata jo nyt, miten tiineys vaikuttaa Mintun käytökseen. Välillä riehaannutaan jopa leikkiin, mutta aika rauhalliseksi on meno mennyt. Outoa tämä on, kun perheen vauvasta on tulossa emo.
Aavistin heti, että tämä on Tessan päikkäripaikka ja muutama tunti myöhemmin sain todisteita ;)
Mintulla on myös nyt se 5vk täynnä tiineyttä ja masu on jo sen mukainen. Kuvissa masu ei näy yhtä hyvin, mutta alemmassa kuvassa näkee jo, että se roikkuu normaalia alempana ja on hiukan pyöreämpi.
On ollut jännä seurata jo nyt, miten tiineys vaikuttaa Mintun käytökseen. Välillä riehaannutaan jopa leikkiin, mutta aika rauhalliseksi on meno mennyt. Outoa tämä on, kun perheen vauvasta on tulossa emo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)