RIP Topi 16.3.2011-24.4.2013

Tänään toteutui raskas päätös ystävän päästämisestä pois tästä maailmasta. Topin kunto heikkeni reilun viikon aikana huomattavasti, laihtumista oli tapahtunut jo hiljalleen useampia viikkoja. Nyt kuitenkin Topilta tuntui jo selkäranka silittäessä ja hengitys oli raskasta. Ruoka ei myöskään maistunut viikkoon, oli apaattinen ja silmät vuotivat. Tämän perusteella oli suhteellisen helppo tehdä päätös, että Topin ei tarvitse enää kärsiä pitkään. Helppo päätös ei ollut, mutta en halunnut, että rakas perheenjäsen joutuu kärsimään.

Topi nukkui pois Viikin yliopistollisessa eläinsairaalassa ja luovutin ruumiin tutkimus- ja opetuskäyttöön. Rakas perheenjäseneni katosi, kun sydän pysähtyi, ja nyt Topi antaa vielä kerran jotain tälle maailmalle, josta tuli lähtö liian aikaisin.



Lepää rauhassa rakas, en unohda sinua <3

Kevät ulkoilua

Valitettavasti Topin 1,5kk eristys on alkanut näkyä Topin mielialassa ja siten myös käytöksessä. Toinen vaikuttaa apeammalta, vähemmän innostuneelta leikkimään ja ruokakin maistuu huonommin. Tänään käytiin sitten valjastelemassa, jotta Topi saisi vaihtelua huoneeseensa. Minä hengailin flexin päässä ja poikaystäväni kuvasi. Viimeisessä kuvassa oikealla näkyy poikaystäväni käsitys Topin "piristämisestä": hellä "lumipesu" eli lumen ripottelu Topin päälle.



Ulkoilu kesti n. 20min, jonka jälkeen ihmiset olivat kylmissään kissan vieressä nökötyksen jäljiltä ja kannoin Topin ovelle. Rapun ovella Topi olikin hyvin innokkaana tulossa sisälle, sen verran kylmää ja märkää taisi olla, kuten osassa kuvista näkyy, kun tassuja piti pestä kesken ulkoilun.

Kissamainen kirjahaaste

Nappasin salmiakkivarpaan ja vadelmanenän blogista tämän haasteen, jossa kysymyksiin vastataan kotikirjaston kirjojen nimillä. Haasteen saa napata eteenpäin kuka tahtoo :)
Kerta Topi asuttaa nyt kirjastonakin tunnettua ylimääräistä makkaria, ajattelin, että tämä haaste on ajankohtainen datausapulaiselle.
Tässäpä siis Topin vastaukset

1. Kuvaile itseäsi: Rikoksia ja hiekkakakkuja (Tessa olisi vastannut Pikku prinsessa ;) )
2. Kuinka voit: Onnenpoika
3. Kuvaile asuinpaikkasi: Ensimmäinen siirtokunta (eikö eristyshuone ole siirtokunta?)
4. Mihin haluaisit matkustaa: TOP 10 Lontoo (okei Topin ihmisorja tahtoisi tänne taas)
5. Lempivärisi: Jotain sinistä (siskon kirjojen puolelta etsitty, kun en näköjään omista mitään väriä nimessään pitävää)
6. Paras vuorokauden aika: Yön maku
7. Mitä elämä sinulle merkitsee: Homer - Kissan uskomaton elämä
8. Mitä pelkäät: Pet sematary
9. Lempiruokasi: Me nisäkkäät (aka raaka liha)
10. Jos elämä olisi tv-ohjelma mikä sen nimi olisi: Rakkaus lainassa (tämän FIV tilanteen takia)
11. Mottosi: Tiedät että rakastat minua (Gossip girl 2)

Topi on ollut eristettynä nyt pian 4 viikkoa eikä uutta kotia ole löytynyt. Etsintä jatkuu, mutta onneksi Topi on tilanteeseen nähden varsin tyytyväinen. Itse yritän viettää vähintään pari tuntia päivittäine Topin luona, jotta toisen ei tarvitse olla koko ajan yksin.

Mintun ja Tessan uudelleen testaaminen on edessä reilun kuukauden päästä, mutta Minttu on jo sitä mieltä, että sulho tänne ja heti. Tyttö kiimaa toista kertaa putkeen vain max viikon tauon jälkeen ja kiima on kestänyt jo päivän normaalia pidempään (normaalisti 3-5 päivää) eikä näytä laantuvan. Taitaa tytöllä olla kevättä rinnassa. Valitettavasti siskoni ei juhli sitä, että Minttu käyttäytyy kuin siskoni olisi kolli :D

Minullakin menee ihan hyvin, kun opiskelukuviot sujuvat kohtalaisesti ja sain eilen tietää päässeeni kesätöihin hautausmaan puutarhahommiin koko kesäksi eli kissanruokarahoja tienaamaan.

Viime lauantaina olin eurooppalaiskissarenkaan kevätkokouksessa ja sen jälkeen pidettävässä jäsentilaisuudessa, joka käsitteli eurooppalaisen jalostuksen tavoiteohjelmaa. Oli hyvin mielenkiintoinen tilaisuus ja tuli omakin suu avattua varsinkin noviisiasioihin liittyen. Ensi perjantaina olen menossa Lahden Jokimaan ravikeskuksessa pidettävään luentotilaisuuteen, jossa on puhumassa Hannes Lohi kissojen geeniprojektin merkeissä ja Seppo Lamberg, jolla käytin Mintun ultrattavana.

Näyttelykuumekin nostaa päätään, mutta huhtikuun lopussa olen luultavasti käymässä PetExpon yhteydessä olevassa näyttelyssä turistina poikaystäväni kanssa(tai vähintään yksin). Seuraavaa näyttelyä omien kissojen kanssa saakin odottaa ties kuinka pitkään riippuen ihan pentuprojektin edistymisestä. Jos syksyllä/talvella pääsisi taas Mintun ja toivottavasti Mintun pennun kanssa näyttelyissäkin käymään :)

Ultraa ja ratkaisuja

Kävin tänään Mintun kanssa Lahdessa eläinlääkärissä. Kyseessä oli sydämen ja munuaisten ultraus kasvatuksen takia. Matkat sujuivat hyvin ja eläinlääkäri Seppo Lamberg oli oikein mukava. Minttu oli todella kiltti eikä tarvinnut edes munuaisten tutkimiseen sedaatiota, vaikka yleensä kissoille joudutaan silloin se antamaan. Lamberg oli lääkärinä kiva siinäkin mielessä, että selitti mitä katsoo ja mitä mittoja ottaa kuvista. Voin kyllä lämpimästi suositella, jos on tarvetta sisäelinten ultraamiseen. Hintaa reissulle tuli 180€ plus matkakulut. Olin varautunut yli 200€ reissuun, mutta sedaation puuttuminen taisi ainakin alentaa hintaa. Oli se kiva myös kuulla, että eläinlääkärin, joka näkee monia kissoja jo päivittäin, mielestä Minttu on kaunis ja kiltti kissa. Ihmetteli myös kerrottuani Mintun esytaustan, että miksi joku noin kivan kissan on hylännyt.

Topin tilanteeseenkin on nyt ainakin väliaikainen ratkaisu. Kerta tänään varmistui, että Minttu sopii kasvatukseen, Topi muutti eristykseen omaan huoneeseensa, jossa tätäkin kirjoita tällä hetkellä. Ikäväähän tämä on, kun joko Topi tai Minttu huutelee, että olen väärällä puolella ovea. Siksi tämä on toivottavasti vain väliaikaista ja Topi löytää uuden pysyvän kodin. Mutta tällä tavoin voin alkaa odottaa eristyksen alusta 2-3kk, jonka jälkeen testaan tytöt uudestaan.

Toivottavasti tämä ei kuulosta siltä, että luovun Topista, koska haluan sööttejä pentuja Mintulle. Topin pitäminen olisi muutenkin riskialtista tyttöjen kannalta. Topi ei ole aggressiivinen, mutta koskaan ei voi tietää, mitä käy, jos Topi sairastuu ja kokee kipua ja jompi kumpi tytöistä saakin pureman, kun härnää liikaa. Lopetus ei ole minulle kuin vasta viimeinen vaihtoehto(uutta kotia ei löydy ja Topi on onneton eristyksessä), sillä Topi on tällä hetkellä ulkoisesti terve ja vilkas nuori kissa. Ja niin älyttömän rakas.

Seuraavat viikot näyttävät, miten Topin käy. Toivottavasti oma uusi rakastava koti löytyisi, jossa ei Topin tarvitsisi elää vain yhdessä huoneessa ja siihen asti Topi pärjäilisi ihan hyvin omassa huoneessaan. Tämä on kyllä ollut kunnon muistutus siitä, että erityisesti kasvattaessa, mutta myös ihan lemmikin omistajana, tulee joskus vastoin käymisiä, joista on vaan selvittävä.

Elämä on epäreilua

Ensin sitä vaan testaa kaikki kissansa ihan varmuuden vuoksi ja koska niin pitäisi tehdä FIV:in ja FeLV:in varalta eräs tiistai, jotta pääsisi pentuprojektin kivempiin osiin. Sitten sitä saa saman viikon perjantaina tulokset, että tyttöjen testit oli mitä pitää, mutta Topi... se on FIV positiivinen vasta-ainetestin mukaan. Mutta ne testithän voi antaa vääriä positiivisia ja sitä varaa ajan maanantaille toista testiä varten. Itkee viikonlopun ja odottaa kerrankin maanantaita malttamattomana.

Maanantaina Topi antaa nätisti ottaa verta ja siitä tilataan FIV PCR ja verisolujen erittely. Saman viikon torstaina tulevat verisoluerittelyn tulokset. Topilla on leukopeniaa (liian vähän valkosoluja verenkierrossa), joka viittaa virusinfektioon. Odotat viikonlopun yli pahanaavistuksen kanssa. Maanantaina yhden jälkeen puhelin soi ja se on eläinlääkäri. PCR vahvisti sen, Topi on FIV positiivinen...

Kauheinta ei ole mitä FIV diagnoosi tarkoittaa yleisesti ottaen kissan kannalta, voihan se elää useamman vuoden varsin terveenä ja onnellisena. Sen jälkeenkin infektioita pystyy jonkin verran hoitamaan.
Mutta missä kissa elää on se karmea osuus. Se tuska, kun mammanpoika sylikissa pitäisi antaa uuteen kotiin ainoaksi kissaksi, jottei virus tartu muihin. Uuteen kotiin, koska ei ole kissanelämää asua eristyksessä yhdessä huoneessa, eikä terveenoloista kissaa halua lopettaa.

Elämä on epäreilua, kun alle 8-viikkoisena sisäkissaksi tullut kissa on saanut pentuna taudin, jolle ei voi tehdä mitään. Elämä on epäreilua, kun parhaat näyttävät lähtevän ensin.

Jos joku tahtoo yhden ihanan sylikissan ainoaksi kissaksi, ehkäkoiran kaveriksi, täällä olisi yksi ihana leikattu FIV positiivinen kotikissauros vailla kotia, jossa saisi paljon hoivaa ja rakkautta...

SUROK 19.1.13

Kävimme lauantaina Mintun kanssa lauantaina Lahdessa SUROKin kissanäyttelyssä suunnitelman mukaan viimeisen kerran näyttelyssä ennen pentusuunnitelmien toteutusta.

Minttu sai ensimmäisen sertinsä luokassa 7 ja kävi pyörähtämässä tuomarin parhaan valinnassa (kuva alla), mutta kuvassakin näkyvä brittineito vei TP:n. Tosin kolmantena kissana valinnassa oli toinen eurooppalainen, joka oli myös parempi kuin Minttu ripakinttu.

Harvinaista herkkua oli, että perheeni tuli katsomaan näyttelymeininkiä (en myönnä painostaneeni), koska näyttely oli vain 10km päässä kummankin vanhempani kodista. Mintulla olikin upea seuraaja joukko oman arvostelun ja TP:n valinnan aikana, kun lähes koko perheeni seurasi vierestä.

Näin paikalla myös vanhoja tuttuja ja ihania kissoja (miksi eurooppalaispentujen pitää olla niin söpöjä?). Tuli myös juteltua hiukan uusien ihmisten kanssa, kuten ihasteltua Walimain kissalan hopeasomaleja kasvattajalle itselleen(sinihopea somali on ihan liian hieno kissa...).

Tällä kertaa pääsin kulkemaan vain autokyydeillä, kun siskoni ajoi minut aamulla Lahteen ja sain Vertin ja Elmon emännältä kyydin kotiin "palkkana" Vertin esittelystä tuomarille.

Minttu käyttäytyi tälläkin kertaa oikein kiltisti näyttelyssä, vaikka vieläkin siellä jännittää. Paras olisi, jos Minttu saisi vaan olla häkissä ovi auki ja ihmiset rapsuttaisivat, Mintulta kysyttäessä.

Nyt alkaakin olla jännät paikat, sillä TTM kolmikko käy huomenna eläinlääkärissä luovuttamassa verta FIV+FeLV -testejä varten ja Mintulta otetaan lisäksi veriryhmän määritys. Varasin myös Mintulle sydän- ja munuaisultran helmikuun puoleen väliin Vethausin Lahden klinikalle. Jos kaikki on kunnossa, niin ultran jälkeen alkaa oikeasti treffien sopiminen sulhon kanssa. Minua yhtä aikaa pelottaa ja ihastuttaa ajatus pikkumintuista juoksentelemassa ympäri kämppää. Mahdollisien värien ja kuvioiden spekulointi on jo käynnissä :)

Vuosi 2012

Näin vuoden loppuun ajattelin tehdä pienen yhteenvedon kuluneesta vuodesta kissojen (ja omankin elämän osalta). Tähän vuoteen on kuitenkin mahtunut niin muutto kuin noviisi ja näyttelyjännitystä. Näin loppuvuodesta on myös ihmisorja löytänyt uuden ihmisen elämäänsä :)

Tammikuu:
Minttu oli 14.1.12 Helsingissä SUROKin näyttelyssä näyttelyn paras kotikissa

Helmikuu:
Muutin kissojen kanssa Helsinkiin ja siskoni muutti myös samaan osoitteeseen.

Maaliskuu:
Testattiin Topin ja Tessan kanssa yksi eläinlääkäriasema 1-vuotis rokotusten merkeissä. Sekä TT kaksikko että ihminen täyttivät vuosia.

Huhtikuu:
Kävimme SUVAKin kotikissanäyttelyssä Mintun ja Tessan kanssa. Minttu oli näyttelyn toisiksi paras kissa, vaikka pääsi ilman kilpailua parhaaksi nuoreksi.
Mintun ensimmäinen kiima.

Toukokuu:
Ilmeisesti vietimme kissojen kanssa hiljaiseloa, kun en muista mitään erikoista :)

Kesäkuu:
Minttu hyväksyttiin 9.6.12 ERY-SYDin näyttelyssä Hyvinkäällä noviisiluokassa rekisteröitäväksi.
Mikke emonsa hylkäämä maatiaispentu tuli minulle kotihoitoon kuun alussa n.5vk ikäisenä.

Heinäkuu:
Mintun rekisteröinti hyväksyttiin kissaliitossa ja Topi oli 28.7.12 SUROKin näyttelyssä Espoossa näyttelyn paras kotikissa.
Minttu täytti vuoden.
Mikke muutti kuun lopussa Helsingin sisällä uuteen kotiinsa kahden ragdollin ja whippetin kaveriksi.

Elokuu:
Minttu kävi ensimmäisen kerran eurooppalaisena näyttelyssä 11.8.12 Helsingissä URK:n näyttelyssä aloittaen kevyesti eurooppalaisten erikoisnäyttelyllä. Minttu kävi toisen kerran eurooppalaisena näyttelyssä 25.8.12.

Syyskuu:
Minä tapasin uuden mukavan miehen opiskelijabileissä.

Lokakuu:
Topi ja Tessa kävivät Kirkkonummella näyttelyssä.
Aloin seurustella uuden miehen kanssa, joka tulee myös hyvin toimeen kissojen kanssa.

Marraskuu:
Minttu ja Topi kävivät 3.11.12 ERY-SYDin Drive In näyttelyssä Helsingissä. Minttu valmistui Championiksi ja otatin valmistumiskuvat Mintusta jo ennen arvostelua :D Tessalla(Latvialainen valokuvaaja).

Joulukuu:
Vietimme kissojen kanssa joulun äitini luona ja kissat tutustuivat paremmin nuoremman siskoni koiraan, jonka kanssa voitiin loppuajasta olla jo samassa huoneessa, kunhan pääsi piiloon tai muuten turvaan tarvittaessa.

Kuvat siskoni ottamia ja hänen blogistaan lainattuja:

Tähän loppuun vielä toiveita ensi vuodelle:
- Minttu olisi terveystestien mukaan terve ja saisi pentuja keväällä/kesällä.
- Kaikki kissat pysyisivät terveenä.
- Saisin itse kesätöitä, josta saisin kissanruokarahaa(kyllä sille rahalle toki muutakin käyttöä olisi).